Identiteettikriisi toistamiseen

Identiteettikriisi, toistamiseen. Puhumme Monnan kanssa usein some- ja henkilöbrändikoulutuksissa siitä, että miten omien kanavien sisältö elää oman elämäntilanteen kanssa. Esimerkiksi itselläni somekanavat painottuivat vahvasti kilpaurheiluelämään ja hyvinvointiin vuosia, kunnes sain ensimmäisen lapseni. Lapsen myötä seuraajakunnassa oli vaihtuvuutta, koska hyvinvointivinkit vaihtuivat elämään tuoreena äitinä, joka ei valitettavasti päässyt enää samalla tavalla kiinni liikunnalliseen elämäntapaan, kuin ennen. Äitiysvuoden jälkeen sisällöissä alkoi näkymän myös ura ja sen yhdistäminen lapsiperhearkeen. Sisällöntuotannolle oli vähemmän aikaa ja sisällöt muuttuivat hieman, taas kerran.

Kuva: Jenna Peltonen

Uusi elämäntilanne

Nyt olen aika lailla viimeisilläni raskaana ja alitajuisesti sitä väkisinkin pohtii, että taas kerran ne omat sisällöt muuttuvat keskittymään tulevaan vauvavuoteen. Toki töitä jatkan osittain myös vauvavuoden, mm. koulutukset jatkuvat normaalisti ja sunnuntaityömahdollisuutta tulen varmasti hyödyntämään viikoittain. Eli tällä kertaa elämässä on vauvan lisäksi enemmän sisältöä, kuin ensimmäisen lapsen kohdalla.

Toki kaikesta huolimatta somekanavien sisällöt tulevat varmasti painottumaan vauva- ja lapsiperhearkeen, palautumiseen ja toivottavasti jossain määrin myös itsensä kehittämiseen. Jos yrittäisin pitää kanavani puhtaasti sellaisena kuin nytkin, niin tuntuisi että valehtelisin elämästäni. 😀 Puhumme Monnan kanssa koulutuksissa myös paljon siitä, että kiinnostava sisältö on aitoa elämää.

Kuva: Jenna Peltonen

Identiteettikriisi

Identiteettikriisi on itsessään iso sana ja olen potenut sitä myös aikaisemminkin. Oli hauska lukea vanha kirjoitus juurikin tästä aiheesta (Blogin identiteettikriisi). Silloin mietin miten liikunta- ja hyvinvointiteemat vaihtuvat vauvakuplaan.

Nyt kyseessä on ennemminkin uraminän ”menettäminen” osittain. Fiilikset ovat todella ristiriitaiset, koska olen tietenkin todella onnellinen tulevasta vauvasta ja taas kerran aivan uniikista vuodesta, joka omalla kohdalla on varmasti viimeinen sellainen. Päivätyöstä jättäytyminen oli haikeaa, mutta taas toisaalta omalla tavalla kivan erilaista. Väkisin tulee mietittyä mistä jään vuoden aikana paitsi; mitä oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia vuosi olisi tuonut tullessaan, mutta toisaalta vuosi on lyhyt aika elämässä ja vauvavuosi voi kehittää taas ihan uudella tavalla. Tämä ei tarkoita, ettenkö nauti perhe-elämästä ja odota innolla vauvan saapumista, vaan kyseessä on juurikin monien tunteiden ja tuntemusten summa, jotka voivat olla ristiriidassa keskenään. Uskon, että moni käy läpi samoja tuntemuksia.

Kuva: Jenna Peltonen