Hae
Johanna Tolppola

Aitous on kirosana

Tämän vuoden teema somevaikuttajilla on ollut aitous. Kaikki puhuu aitoudesta ja sen tärkeydestä. Mistä sitten erottaa ne ketkä aikuisten oikeasti ovat aitoja eivätkä vain kiillota omaa brändi-imagoaan valheellisesti?

Luin juuri todella mielenkiintoisen artikkelin yritysten mielikuvien rakentamisesta ja niiden aitoudesta. Se itseasiassa olikin inspiraatio tälle blogipostaukselle. Rupesin heti miettimään nimittäin samaa asiaa vaikuttajan näkökulmasta.

Totuus on aitoutta suurempaa

Onko aitous sitä, että näytetään somessa kasvot häpeilemättä ilman meikkiä? Onko luonnon kaunis oikeasti luonnon kaunis ilman maskia kasvoilla, vaikka on ripsipidennykset, kulmien microblading ja hyvä feikki täni päällä? Ei siinä. Itsekin haluaisin kaikki edellä mainitut asiat. Kirjoitus ei siis ole hyökkäys noita edellä mainittuja asioita vastaan, koska silloin upottaisin jalkani kaksinaismoralismiin. Pohdin vain nykypäivän kirosanaa: aitous.

Luin kirjoituksesta, että aitouden sijaan pitäisi pyrkiä totuuteen. Mikä mainio oivallus! Aitous ei tule yrittämällä, vielä vähemmän omaan sisältöstrategiaan kirjoitettuna. Aitous tulee juurikin totuuteen pyrkimällä. Miten sitten pyrkiä totuuteen vaikuttajana tai ihmisenä ylipäätään. Sille vaaditaan uskallusta ja rohkeutta olla epätäydellisen täydellinen itsensä. Eikä se valitettavasti tule niin helpolla, että puhutaan omalle yleisölle aika ajoin ilman meikkiä ja filttereitä. Se vaatii tulisille hiilille astumista, se vaatii nurkan takana odottamista ilman, että tiedät mikä sua on vastassa, se vaatii epämukavan tunteen vatsan pohjaan ja palan kurkkuun aina aika ajoin. Varsinkin alussa. Tämä vain, jos päätät lähteä etsimään totuutta itsestäsi ja jakamaan sen absoluuttisen totuuden myös muille.

Mikä on mun totuus

Koen olevani ristiriitainen persoona. Voin miettiä asioita jättämällä kaikki tunteet sivuun ja samana päivänä itkeä, jos joku tuntematon lapsi on hukkunut. Olen kylmyyteen taipuvainen, kaikkien muiden kohdalla paitsi oman lapseni. Sanon asiat suoraan, liian suoraan. En osaa kauhean hyvin kaunistella asioita ja pahimmillaan en edes halua, koska sekin on mun mielestä ajan hukkaa.

Pidän hektisyydestä ja tasapainosta samaan aikaan. Haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja inhoan epätietoisuutta. Olen työelämässä järjestelmällinen ja tehokas, mutta kotona haluan ottaa rennosti. Äitini sanojen mukaan boheemi.

Olen eniten oma itseni vain mun todella läheisten seurassa, jolloin voin nauraa vedet silmissä. Joskus mietin, että näkisipä myös muut mussa sen puolen useammin tai jos koskaan. En ikinä tahdo tarkoituksella loukata ketään. Jos ystävä ei vastaa heti viestiin, niin saatan pohtia pitkäänkin, että olenkohan vahingossa loukannut jollain tavalla.

Pidän ulospäinsuuntautuneista ihmisistä, joista saan energiaa. Haluaisin olla samanlainen, mutta en ole ja sitä en voi edes feikata.

Tiedän mitä haluan tulevaisuudessa, mutta aina en pysty näkemään mitä haluan tänään.

Mikä on sun totuus?

Lue myös: Joutuuko lapsemme puheterapiaan.

Yksi kommentti

  1. Tinde kirjoitti:

    Tää oli super hyvä! ??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *