Hae
Johanna Tolppola

Perustin teknologia-startupin

Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja yksi isoista asioista on, että menin ja perustin teknologia-startupin. Yleisesti sanotaan, että startupit saavat alkunsa, kun itse vain huomaa ongelman, johon ei olekaan vielä ratkaisua. Näin kävi mulla.

Mistä kaikki sai alkunsa

Olin kahvilla perheen kanssa ja kuulin, kuinka yksi perheenjäsen oli tuhlannut aika ison summan (mun mielestä) päivittääkseen testamentin. Mietin silloin, että ei voi olla totta, että sä joudut maksamaan noin paljon pienestä muutoksesta ja huh mikä prosessi. Heillä nyt sattui olemaan vakiojuristi, jota käyttävät, mutta miettikää henkilölle (esim. mulle), jolla ei ole kokemusta juristin palveluista, minkälaista olisi lähteä ensinnäkin etsimään kenellä nyt teen, vaikka testamentin tai avioehdon. Prosessi olisi kutakuinkin, että Google esiin ja eiku vaan summamutikassa valita joku toimija, selvittää hinta, varata aika, tarkistaa vielä hinta!!, tavata /etätavata juristi ja sitten x päivää, että mulla olisi valmis avioehto. Huh! Musta tää vaan kuulostaa A) Liian työläältä B) Liian kalliilta.

Toki toinen vaihtoehto olisi käyttää sopimuskonetta, mutta yritäpä siinä sitten täyttää lappua, kun en edes tiedä mitä kysymykset tarkoittavat, saati että olisiko se edes juridisesti pätevä, jos ymmärrän jotain väärin?

Kahvipöytäkeskustelun jälkeen otin oikeasti Googlen esiin ja yritin etsiä mahdollisimman helppoa, matalan kynnyksen, HALPAA, luotettavaa ja NOPEAA juristin palvelua sitä löytämättä.

Joten siinä vaiheessa en enää mahtanut itselleni mitään ja soitin ainoalle juristille ketä tunnen, joka nyt sattuu myös olemaan helvetin hyvä tyyppi ja yrittäjä eli Katariina Ruuskaselle. Sovittiin palaveri seuraavalle päivälle. Olin tehnyt vuorokaudessa koko liiketoimintasuunnitelman strategiaa myöten, joten kun pitchasin Katariinalle casea niin eihän hän nyt voinut kieltäytyä. 😀 Hän taisi sanoa sanasta sanaan ”Hell yeah”. Näin sain Co-Founderin ja uuden ystävän! Tämän jälkeen tiimiimme on tullut myös CTO eli teknologiajohtaja, joka muuttaa meidän ideamme teknologiaksi.

Joten saanko esitellä….

Lakihelppi – Juristi taskussasi

Tuomme lakipalvelut kaikkien saataville ajasta ja paikasta riippumatta läpinäkyvin hinnoin. Saat meiltä helposti ja nopeasti juridisesti pätevät asiakirjat ja lakineuvonnan. Esim. avioehto, testamentti, avoehto, hoitotahto jne. kustantaa vain 200 €. Ja jos sun pitäisi muuttaa se yksi lause jossain testamentissa, niin se maksaa lakineuvonnan kautta vain 120 €.

Meillä on joukko juristeja palvelemassa asiakkaita ammattitaidolla, jotta sä saisit parasta mahdollista lakiapua, vaikka kotisohvalta heti kun sitä tarvitset. Ja kaikkihan joskus tarvitsee!

Vaikka tarjoamme lakipalveluita, olemme silti teknologiayritys, koska koko liiketoiminta perustuu teknologiaamme, jonka ansiosta juristit voi keskittyä vain heidän ydinosaamiseensa ja meidän teknologia huolehtii kaikesta muusta. Me myös mahdollistamme joustavat työajat, joka tällä alalla on ennen kuulumatonta.

Tulemme liveksi ensimmäisellä versiolla nyt huhtikuussa! -> www.lakihelppi.com 

Tulen varmasti kertomaan tästä mielettömästä matkasta vielä lisää!

 

 

 

Parhaalla ystävälläni on aivokasvain – viimepäivien tunteiden vuoristorataa

Kyllä luit oikein, parhaalla ystävälläni todettiin aivokasvain. Ystäväni on lukenut tämän kirjoituksen ennakkoon ja olen saanut luvan tämän postaamiseen.

Aivokasvain

Elämä veti maton jalkojen alta tasan viikko sitten, varsinkin ystävältäni. Ystäväni oli viettämässä lomaa ulkomailla ja hän oli pyörtynyt torilla. Kun juttelin hänen kanssaan facetime-puhelua sanoin, että se ihan varmasti johtui kuumuudesta. Mikään muu ei käynyt edes mielessä.

Kotiin palattuaan hän sai yhden kohtauksen, jossa mm. näkö ja kuulo lähti hetkellisesti pois. Totta kai tämän jälkeen hän lähti heti päivystykseen ja magneettikuvien jälkeen joutui osastolle. Löydöksenä oli aivokasvain.

Kun kuulin tän uutisen itkin koko päivän. Halusin vaan olla mun ystävän luona ja onneksi pääsinkin muutamaksi tunniksi Meilahteen. Fiilis oli niin epätodellinen. Se on vieläkin. Tuntuu, kuin tää olis jotain painajaista, jonka toivoisi vaan loppuvan. Kaikki oli äsken hyvin. Kaikki hyvin. Miten tää voi olla mahdollista?

Tunnevyörynä pelko, epäusko, viha ja samalla se toivo, usko ja rakkaus. Oon surullinen ja vihainen mun ystävän puolesta, hänen vanhempien ja sisarusten puolesta, ystävien puolesta. Samaan aikaan epätoivoinen narsisti sisälläni pelkää menettämistä myös puhtaasti itsekkäistä syistä. Miten minä pärjäisin ilman häntä? En pärjää! Kenelle mä enää soittaisin? Ketä mä enää näkisin? Kuka mun päivää piristäisi? Kuka mut saisi nauramaan? Kuka mut saisi tuntemaan itseni hyväksi? Kuka mut saisi uskomaan parempaan, uskomaan muhun itseeni? Kaikki nää on kumminkin toissijaisia, koska mun ystävän elämä on kesken ja se ei jumankauta lopu tähän! Sillä mitä mä tunnen ei ole merkitystä, vaan sillä että mä olen tukena mun ystävälle ja laitan kaiken energiani siihen, että hän tulee parantumaan! Rukoilen jumalaa ja jeesusta, polvistun Vishnulle, lähetän toiveen Muhammedille ja ohjaan kaikki universumin energiat ystävälleni.

Nyt tilanne on se, että ystäväni voi olla kotona, kunhan ei ole vain yksin ja odotellaan kutsua kuulemaan hoitosuunnitelmaa. Jos mietit, miksi puhun me-muodossa, niin vaikka tämä tapahtuu mun ystävälle, se tapahtuu myös mulle, hänen vanhemmilleen, siskolleen, veljelleen, poikaystävälleen ja ystäville jne. Me kaikki eletään tätä hänen kanssaan, hänen tukenaan. Vaikka totuus on ettei kukaan meistä oikeasti voi millään tasolla tuntea ja kokea mitä hän joutuu kokemaan. Tuota tuskaa, vääryyttä ja pelkoa ei voi tietää kukaan muu, joka ei ole ollut samassa tilanteessa.

Paras ystävä yli 20 vuotta

Olen tuntenut mun parhaan ystävän viidenneltä luokalta saakka. Hän tietää musta aivan kaiken. Mitä tahansa mun elämässä tapahtuu, hän on ensimmäinen, joka siitä kuulee. Häneltä saan aina tukea ja kannustusta. Hän on myös ainut ihminen, joka on uskonut aina kaikkeen mihin oon lähtenyt mukaan ja sanonut mulle, että mä pystyn mihin vaan.

Hän on heittämällä hyväsydämisin, hauskin ja mielenkiintoisin ihminen, jota oon ikinä eläessäni tavannut ja mulla on puhdas etuoikeus edes tuntea hänet, saati olla hänen ystävänsä.

Nyt sairaanakin hän on se, joka jaksaa edelleen kysyä kaikilta mitä kuuluu ja miten menee. Hän edelleen auttaa ratkaisemaan meidän muiden ongelmia ja on aidosti kiinnostunut niistä. Oon hänelle monesti sanonut, että nyt hän edes kerran elämässään voi olla itsekäs ja ei tarvitse keskittyä, kun vain itseensä, mutta hän taas uskoo, että kaikki hyvä tulee aina takaisin.

Kasvain päässä hän on jopa työntänyt tuntemattoman autoa pois lumikasasta, lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen jne. Kaikki tämä hyvän tekeminen on ollut hänen juttunsa aina. Milloin me muut saadaan kuulla, kuinka hän on bensa-asemalta kyydittänyt autossa tuntemattoman mummon kotiin tai miten on taas lahjoittanut rahaa kodittomien yöhön.

Hän kysyi multa yksi päivä, että onko tää karmaa mitä hänelle tapahtuu? Vastasin, että jos karmalla oli näppinsä pelissä, niin hän olisi lottovoittaja. Se mitä tämä on, on puhdas vääryys, epäreiluus, julmuus. Miksi juuri meidän ystävä! Miksi juuri hän!

Ja miettikää näihinkin, hän on vastannut:

Mie en ole tätä ansainnut, mutta ei tätä olisi ansainnut kukaan muukaan, ja mie otan tän ennemmin vastaan kuin näkisin vieressä, että joku kärsisi tän kaiken.

Tää kertoo kaiken hänestä.

Meillä on aina ollut hyvin erityinen suhde ja tietynlainen symbioosi. Hän on ollut ennen lapsia ainut ihminen mun elämässä, jonka menettämistä oon pelännyt. En suinkaan ole edes ajatellut kuolemaa, vaan ihan vain, jos jotain sattuisi. Tää pelko on aina vaikuttanut meihin niin, että jos esim. ystävä ei ole heti vastannut mun viesteihin niin oon käynyt aina kaikki mahdolliset skenaariot mun päässä läpi ja koko vartalon on täyttänyt jäätävä ahdistus. Näin aikuisena mun ystävä tietää tän ja vastaa aina heti ja jos ei pysty puhumaan tai viestittelemään, niin laittaa viestin, että on paha paikka jne.

Viikko mennyt

Tästä kaikesta on tosiaan vasta viikko. Tää viikko on tuntunut kuukaudelta. Oon nähnyt mun ystävää niin paljon kun vaan on mahdollista. Jostain kumman syystä en ole ainoa ihminen, joka häntä haluaa tavata. JSoitetaan joka ikinen päivä.

Koko viikko on ollut tunteiden vuoristorataa. Itkettää, pelottaa ja samalla on toivoa ja uskoa sekä paljon rakkautta… äärettömästi rakkautta.

Mä uskon, että me selvitään tästä, hän selviää tästä. Tää on varmasti raskas taistelu, joka ei lopu leikkaukseen, sädehoitoihin ja sytostaattiin vaan aivokasvainten kanssa taistelu niin sanotusti kestää viisi vuotta, koska uusiutuminen on yleistä. Tästä me ollaan puhuttu. Mutta me selvitään nää viisi vuotta ja siitä yli! Ja tärkeintä on, että kun päästään siihen seurantavaiheeseen elämä otetaan pois pauselta ja sit taas mennään. Kaikki on muuttunut, mutta ehkä me kaikki osataan olla paremmin läsnä, osataan rakastaa vähän vielä enemmän, pystytään arvostamaan sitä mitä meillä on, osataan nauttia jokaisesta auringon laskusta, koska se tarkoittaa, että ollaan saatu taas elää ja kokea yksi uusi päivä.

Mä toivon, että mihin ikinä uskotkaan, onko se jumala, äiti maa vai energiat niin rukoilkaa positiivista energiaa mun ystävälle. <3

Voit seurata ystäväni taistelua täältä: @heidiorvokki

Seuraa Instagramissa: @johannatolppola