Hae
Johanna Tolppola

Pitkästä aikaa täällä!

Pitkästä aikaa täällä! En suoraan sanottuna uskalla edes katsoa milloin viimeksi päivitin blogia. Tuntuu, että on niin paljon sanottavaa ja samaan aikaan sanojen muuttaminen järkeväksi tekstiksi on enemmän kuin hankalaa.

Mitä mulle kuuluu?

Oon asunut kohta jo 7 kuukautta lasten kanssa keskenään. Alkushokin jälkeen se on tuntunut hyvältä. Lasten isä käy edelleen joka päivä viettämässä aikaa lasten kanssa. Oon onnellinen, että asiat on järjestynyt näin hyvin.

Totta kai hommaa on enemmän, taloudellisesti on tiukempaa, mutta oon löytänyt hyvät rutiinit ja toimintatavat, jotka toimivat hyvin meille.

Isoin haaste on tällä hetkellä omassa ajassa. Sellaista ei ole. Lapset ovat 90% ajasta mun luona yötä ja kun on päivätyö + kolme muuta yritystä, niin onhan se aikamoinen paletti hoidettavana. Hoitajia löytyy kyllä, kun on töihin liittyviä menoja, mutta en kehtaa enää pyytää vapaa-ajan menoihin erikseen.

Tähän yritän tällä hetkellä löytää jotain ratkaisua, vakiolapsenvahti ehkä? Haluisin nimittäin aloittaa taas saliharrastuksen. Kunto on niin nollissa ja pääkoppa kaipaa omaa aikaa ja nollausta.

Kesän kohokohtia oli Vaikuttajamedian ja VAMA Networkin kesäjuhlat ja mm. Lakihelpin strategiamatka Tallinnaan.

Mites töissä?

Päivätöihin paluu toi mukavan rytmin, mutta onhan tää aikamoinen homma kaiken kaikkiaan pyörittää tätä kaikkea. 😀 Vielä kumminkin hymyilyttää ja kaikista töistä nautin niin sillä tavalla oon vielä ”turvallisilla vesillä”.

Tulin juuri kahden viikon työmatkalta Kaliforniasta ja siitä voisin tehdä oman postauksen. Oli ihan mieletön kokemus. Huh! Palatessa jetlag painoi lievästi sanottuna ja nyt ehkä alkaa olla valoa tunnelin päässä. Väsymystä on ollu ilmassa ja tässä nyt kuulostelen, että onko se tää pimeys vai mikä. Tuntuu oudolta, ettei ole oma hyperaktiivinen itsensä. Ystävä kyllä sanoi, että ehkä tää on normaali olotila ja aikaisemmin olin vaan ylivirittynyt. 😀  Pidin kyllä enemmän siitä yliaktiivisesta itsestäni. 😀