Hae
Johanna Tolppola

Vuosikymmenen merkittävimmät käännekohdat

Mitä viimeisen vuosikymmenen aikana on tapahtunut? Nyt listaan teille oman vuosikymmenen merkittävimmät käännekohdat.

Vuosikymmenen merkittävimmät käännekohdat

2010

Pääsin töihin mainostoimistoon, joka on ollut urani kannalta merkittävin asia tällä vuosikymmenellä.

Hurahdin myös tanssin maailmaan ja saatoin harrastaa tanssia jopa 14 tuntia viikossa.

Olimme myös kuukauden Turkissa.

2011

Tein töitä, kävin aika paljon ulkona ja matkustelin. Tänä vuonna ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Ehkä tänä vuonna oma käännekohta oli se, että etsin jotenkin paikkaani.

Hotelleissa on kyllä aina viihdytty. 😀

2012

Pääsin tanssimaan myös kahteen eri tanssiryhmään, jossa pääsin todella viemään itseäni pois mukavuusalueelta. Rupesin myös käymään enemmän salilla.

2013

Tein elämäntapamuutoksen. Pudotin painoa monta kymmentä kiloa, löysin oikean itseni ja muutin koko elämäni suunnan. Tämä on ollut koko vuosikymmenen merkittävimpiä asioita, koska tämän seurauksena oikeastaan kaikki muuttui.

Pääsin etenemään uralla ja aloitin työt uudessa paikassa.

2014

Osallistuminen Bikini Fitness -kisoihin. Tämä muutti täysin käsitykseni siitä mihin kaikkeen ihminen oikeasti pystyy, jos vain haluaa. Kokemus oli aivan mieletön, vaikka diettaaminen ei ollut mitenkään herkkua.

2015

Matkustelin ja kävin sisäisesti ennakkoon jotain kolmenkympin kriisiä. Mulla meni myös selkä todella pahasti, jonka seurauksena aktiivinen treenielämä loppui kuin seinään ja jouduin käymään puoli vuotta fysioterapiassa kuntoutuksessa.

Vuoden lopulla tuli ero 15 vuoden parisuhteesta. Tämä on ollut oman elämäni raskain ja vaikein asia. Jos puolet elämästä viettää toisen ihmisen kanssa niin kyllä siitä eroaminen vaan muuttaa koko oman käsityksen maailmasta. Hajosin palasiksi, mutta pitkän eheytymisprosessin jälkeen sain rakennettua itseni uudelleen.

2016

Tämä vuosi oli henkisesti todella raskas. Olin hukassa ja yritin vaan elää päivä kerrallaan. Kaikesta huolimatta tapasin nykyisen aviomieheni ja Theon isän.

Asuin myös ensimmäistä kertaa elämässäni aivan yksin asunnossa Helsingin keskustassa. Remontoin asunnon isäni kanssa. Tästä olen edelleen todella kiitollinen.

2017

Tämä on luonnollisesti raskaus ja Theon syntymä. Äidiksi tuleminen on koko mun elämän isoin, ihanin ja kasvattavin asia. Olen joka ikinen päiviä kiitollinen siitä, että saan olla äiti. Se ei ole itsestään selvyys vaan jokapäiväinen lahja.

Ostin myös elämäni toisen omistusasuntoni uuden puolisoni kanssa.

Kuva Ruotsin matkalta elokuulta 2017.

2018

Oman yrityksen perustaminen. Perustimme Vaikuttajamedian 2018 marraskuussa ja se on ollut myös yksi merkittävä käännekohta omassa elämässä. uskon, että tällä matkalla olemme vielä alussa.

Koko vuoden olin kotona Theon kanssa, joka oli myös upea kokemus, vaikka ei musta kotiäitiä tullutkaan.

2019

Menin naimisiin! Tämä oli tietenkin tämän vuoden isoin asia, vaikka edelleenkään en osaa kutsua itseäni rouvaksi.

Pääsin myös etenemään uralla saman firman sisällä.

Kuva: Marko Laukkarinen

Huh mikä vuosikymmen

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon. Oon aivan eri ihminen, kuin 2010. Toki myös ikä vaikuttaa ihan merkittävästi asiaan. Kaksikymppinen nuori nainen ajattelee elämästä ja maailmasta ”pikkasen” eri tavalla, kuin kolmekymppinen.

Tänä aikana olen kasvanut tytöstä naiseksi, joka on löytänyt paikkansa, tietää mitä haluaa ja erityisesti tuntee oman arvonsa.

Oon kiitollinen kaikesta mitä oon saanut kokea, jopa niistä vaikeimmistakin asioista, koska niiden kautta olen itse päässyt kasvamaan eniten henkisesti.

Erityisen kiitollinen olen siitä, että olen nyt siinä pisteessä omassa elämässä mistä olen joskus unelmoinut. Nyt täytyy vain rakentaa uudelle vuosikymmenelle uusia unelmia.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Lue myös: Perheloma Vuokatissa – plussat ja miinukset

Perheloma Vuokatissa – matkan plussat ja miinukset

Olemme lomailleet koko perheen voimin Vuokatissa siitä asti, kun olen ollut neljä vuotias. Toki joka vuosi en ole päässyt matkalle mukaan, mutta suurimmaksi osaksi joka vuosi viikon 51 olen viettänyt Vuokatin Katinkullassa.

PERHELOMA VUOKATISSA

Tänä vuonna menimme ensimmäistä kertaa Vuokattiin Theon syntymän jälkeen. Lensimme Kajaaniin, josta vuokrasimme auton matkan ajaksi. Ei tullut mieleenkään lähteä matkalle autolla Helsingistä käsin vilkkaan lapsen kanssa.

Meillä on aivan ihana mökki Katinkullan sydämessä, joka on tarkoitettu n. 6 henkilölle. Nyt kävi sellainen tuuri, että tuttaviemme täsmälleen samanlainen mökki oli myös vapaana, joten me pääsimme kolmestaan valtaamaan koko mökin. Menimme aamiaiselle aina äitini mökkiin ja vietimme muuten kaikki ajat yhdessä. Omassa mökissä pääsimme rauhoittumaan illalla ja muiden ei tarvinnut herätä niin aikaisin mitä me joka aamu herättiin.

Matkan plussat

Sää oli koko reissun ihan mahtava. Siellä oli paljon lunta ja pakkasta juuri sopivasti. Kävimme pulkkamäessä ja katselemassa Husky-koiria. Theo oli ihan ihmeissään lumesta (Lue: söi koko ajan lunta).

Ihana oli rentoutua ja viettää aikaa perheen kesken. Mukana oli myös kummityttöni, josta Theo on aivan ”sekaisin”. Matkasta on jo muutama viikko ja Theo joka päivä edelleen huutelee kummityttöni nimeä. Viimeksi tänään, kun olimme lähdössä ulos. <3

Äitini hoiti Theo myös muutaman kerran niin, että pääsimme keilaamaan ja myös viettämään yhden illan / yön kahdestaan. Ihana oli nukkua!!

Kävimme myös salilla piiiiitkästä aikaa. 🙂 Muutama tunti Superparkissa meni myös ihan liikunnasta.

Matkan miinukset

Katinkullan kylpylä on tosi kiva, mutta Theon kanssa se on menolippu helvettiin. Ensinnäkin katsoin kateellisena niitä äitejä, jotka vain sanoivat lapselleen ”odota äitiä” ja lapsi seisoo paikoillaan nätisti. Pukuhuoneessa en olisi mitenkään pärjännyt ilman omaa äitiäni. Mun pyynnöt / käskyt menivät Theon toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska hän kävi niin kierroksilla. Hän ryömi karkuun mm. pukukoppien alta.

Itse uimassa Theo ihan koko ajan rimpuili pois sylistä ja olisi halunnut uida ”itse”. Hänellä oli vaikka mitä kelluketta ja rengasta testissä, mutta yksin olisi pitänyt vaan päästä. Theo myös työnsi koko ajan itse pään veden alle ja vetäisi vettä suuhun, jonka sitten välittömästi oksensi.

Niin minä kuin mieheni näimme molemmat unta, että Theo hukkuu. Se kertoo aika paljon meidän kylpyläreissujen stressitasoista. HUH!

Muuten matka oli aivan ihana. <3

LUE MYÖS: VUOSI TÖISSÄ LIHOTTI