Hae
Johanna Tolppola

Lapsilukumme ei ollut sittenkään täynnä

Moni on varmasti huomannutkin viime viikon uutiseni Instagramissa, jossa paljastin, ettei lapsilukumme ollut sittenkään täynnä. Kiitos vielä kaikille sadoille onnitteluille, joita saimme! <3

Heinäkuussa meitä on neljä – SITTEN LAPSILUKU ON TÄYNNÄ

Osa lukijoista saattaa muistaa miten valittelin väsymystä loppusyksystä ja kävin ihan verikokeissa. Verikokeissa näkyi alhainen ferriittiini, mutta tässä vaiheessa ei mieleeni tullut tehdä raskaustestiä.  Lopulta tein positiivisen raskaustestin, joka tuli kyllä tavallaan aika yllätyksenä. Olen nimittäin aina ajatellut, että Theo jää ainoaksi lapseksi satunnaisia vauvakuumesekuntteja lukuun ottamatta. Silti samaan aikaan alitajuisesti olen kumminkin ajatellut, että mitä jos kokisi äidiksi tulon vielä kerran. Korostettakoon, että kyseessä oli silti todella positiivinen yllätys, vaikka tuleva taas pelotti (lähinnä se pahoinvointi).

Heinäkuussa Theo saa itselleen pikkusiskon, jos siis kaikki menee hyvin. Tämä sivulause taitaa kulkea mukana tälläkin kertaa.

Uskomatonta ajatella, että reilun 2 kuukauden päästä jään kotiin. Uraorientoituneena ihmisenä se on asia, johon mun tulee vielä asennoitua. Tällä hetkellä on miljoona rautaa tulessa ja niin hienoja juttuja tapahtumassa, että seuraavat kuukaudet tulee menemään siivillä.

Elämäni toiset hirveimmät kuukaudet

Kärsin Theon kanssa todella pahasta pahoinvoinnista, joka kesti 4-5 kuukautta ja oli päällä 24 tuntia vuorokaudessa. Olin useasti tiputuksessa asti. Tätä siis tiesin odottaa ja hyvin nopeasti tämä iskikin päälle. Oksentelun lisäksi mulla oli vatsa sekaisin, mitä taas ei ollut Theon kanssa. Oksentelin pahimmillaan yli 15 kertaa päivässä + vessakäynnit.

Makasin usein kylppärin lattialla ja mietin miten hitto olen taas tässä tilanteessa. Ensimmäisten kuukausien aikana painoni putosi 5 kiloa ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Soitin usein päivystykseen, neuvolaan, terveysneuvontaan, you name it. Koronatilanteesta johtuen jokaisessa paikassa sanottiin, että sitten kun en pärjää kotona saan tulla tiputukseen. Mulle tämä tarkoitti sitä, että sitten pääsen sinne, kun joudun soittamaan itselleni ambulanssin.

Juttelin tästä myöhemmin omalla neuvolakäynnillä, kun raskautta oli jo takana 4 kuukautta. Sieltä sain vahvan viestin, että minun olisi tullut mennä tiputukseen. Olin niin heikkona, että mua huimasi ja huulet oli aivan rohtuneet. Vasta neljän kuukauden jälkeen pystyin juomaan lasillisen vettä, josta oli taukoa kuukausia. Ainoa asia mitä pystyin juomaan, oli limu ja sitäkin pieniä huikkia. Mehujäätelöä yritin välillä imeskellä, mutta senkin oksensin aina kaaressa.

Työt pystyin hoitamaan etänä. Onneksi! Palaverien ja työnteon ohella sinnittelin vain olon kanssa. Theo ei onneksi säikähtänyt oksentelua, vaan tuli useasti silittämään selästä ja antamaan paperia.

Nyt olen voinut paremmin muutamia viikkoja. On ollut ihana juoda vettä ja syödä!

Tällaisia uutisia nyt täällä bloginkin puolella! <3 

Seuraa somessa: @johannatolppola

 

 

Fit-lehden haastattelu, jota en olisi osannut odottaa

Tätä Fit-lehden haastattelua en olisi osannut odottaa. Olen ollut aikaisemmin Fit-lehdessä elämäntaparemontin ja urheilutaustani takia. Musta on tehty juttu, kun pudotin yli 20 kiloa painoa ja hurahdin liikuntaan. Toinen juttu oli näkökulmasta, miten panostin urheiluun, urheiluvaatteisiin jne.

Tällä kertaa pääsin lehteen aivan eri näkökulmasta. Juttu koskee nimittäin kokonaisvaltaista hyvinvointia, uraa sekä viime marraskuussa ilmestynyttä kirjaani. En olisi ikinä uskonut, että joskus pääsisin kertomaan tätä näkökulmaa.

Jokaisesta julkaistusta jutusta oon aina ollut todella otettu ja ylpeä.

FIT-lehden haastattelu

Haastattelussa kysyttiin mun näkemystä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. En toki halua paljastaa liikaa, koska toivon teidän lukevan jutun lehdestä!

Moni suorittaa hyvinvointia ja nopeasti siitä saattaakin tulla taakka, jossa odotetaan ihmettä suorittamalla loputtomia action point -listoja. Me ihmiset jotenkin tiedostamatta ajattelemme, että se mikä toimii toiselle, toimii myös meille, ja näin unohdamme sen asian, että olemme kaikki erilaisia ja kaikille meille hyvinvointi tarkoittaa ihan eri asioita. Jos mietitään ihan jo perusasioita. Osa ihmisistä on aamuvirkkuja ja toiset taas iltaihmisiä. Näin ollen se aikaisen aamun lenkki ei toimi kaikille. On hyvä myös miettiä koko hyvinvointia hieman isommin. Se ei koostu vain liikunnasta ja ravinnosta, vaan kaikesta, aivan kaikesta.

En usko, että kukaan pystyy sanomaan toiselle, miten saavutat hyvinvoinnin, vaan ennemminkin ulkopuolinen henkilö tai taho voi antaa kysymyksiä ja pohtimisen aiheita minkä avulla jokainen joutuu itse selvittämään mistä se oma hyvinvointi koostuu. Se ei ole helppoa, koska ympäristö, media ja muut ihmiset asettavat tietynlaisen paineen siitä minkälaista elämän tulisi olla.

Lue lisää uusimasta Fit-lehdestä. 


Kirjani 15 tarinaa hyvinvoinnista antaa myös 15 erilaista näkökulmaa hyvinvointiin hyvin erilaisten tarinoiden kautta.

15 tarinaa hyvinvoinnista

Miten arvomaailma muuttuu, jos tuore äiti sairastuu syöpään, tai miten voi uskoa itseensä niinä hetkinä, kun kukaan muu ei usko?
Viisitoista tarinaa hyvinvoinnista kerää yhteen suomalaisten somevaikuttajien henkilökohtaisia tarinoita elämästä, rohkeudesta ja onnellisuudesta. Oman tarinansa kertovat muun muassa Sara Vanninen, Eveliina Tistelgren, Marjaana Lehtinen ja Monna Pursiainen.
He puhuvat käännekohdista, jotka ovat muuttaneet heidän käsityksensä hyvinvoinnista. Tarinoista opit ottamaan haltuun vaikuttajien käytännölliset keinot hallita elämän kaaoskohtia ja tarkastelemaan ongelmia ratkaisukeskeisesti. Kirja johdattelee sinua löytämään oman tiesi kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kirjan pääset ostamaan täältä.