Hae
Johanna Tolppola
Kaupallinen yhteistyö

Perheloma Sveitsissä

Kaupallinen yhteistyö: Hotel Sveitsi, SuperPark

Olen niin onnellinen, että keväällä meillä toteutui pitkään sonnittelema perheloma Sveitsissä, Hotel Sveitsissä Hyvinkäällä.

Oltiin suunniteltu mun tädin ja äitini kanssa reissua suvun naisten ja lasten kesken. Ajatuksena oli viettää viikonloppu yhdessä saman katon alla. Oltiin katsottu mökkejä, loma-asuntoja jne., mutta haluttiin löytää paikka, jossa samalla olisi koko perheelle aktiviteetteja. Sitten muistin Hotel Sveitsin, jossa en ole ikinä käynyt, mutta nähnyt paljon juttua somessa. Heillä sattui olemaan sviitti, jonne me kaikki mahduttiin.

Perheloma Sveitsissä

Sveitsin Prime Suite sisälsi erillisen olohuoneen, jossa oli levitettävä sohva, kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja saunan. Se oli meidän tarpeeseen ihan täydellinen.

Sviittimme on tilava ja ylellinen 63 m² huoneisto rauhallisilla metsänäköaloilla. Sviitin viihtyvyyteen on panostettu erityisen laadukkailla designkalusteilla ja sisustusmateriaaleilla. Avaran olohuoneen lisäksi huoneistossa on kaksi tyylikästä makuuhuonetta, joissa on leveät King-Size -vuoteet untuvatäytteisillä vuodevaatteilla. Oma sauna, reilun kokoiset kylpytilat erillisine ammeineen ja suihkuineen tekevät asumisen sviitissä mukavaksi – ripauksella pohjoismaista ylellisyyttä.

Huoneessa oli myös oma kahvinkeitin, joka tuli ihan tarpeeseen, koska mun lapset heräävät jo 5-6 maissa. 😀

Hotellissa on kiinni Sveitsin Uimala ja ekana iltana mentiinkin sinne polskimaan. Theo oli aivan innoissaan. Hän rakastaa uimista. Tää oli Celinen toinen kerta uimassa. Hän ennemminkin hieman ihmetteli koko hommaa.

Uimisen jälkeen mentiin illalliselle hotellin ravintolaan nimeltä Karhunpesä. Hieno miljöö ja hyvä ruoka. Söin hampurilaisen ja Theolle sain nugetit.

Seuraavana päivänä käytiin vaunulenkillä heti aamusta. Sitä kun herää kuuden maissa, niin klo 10 on pakko jo lähteä liikkeelle.

Super Park

Ulkoilun jälkeen mentiin hotellissa kiinni olevaan SuperParkkiin. Tää oli meidän koko perheen eka kerta SuperParkissa. Siellä oli trampoliineja, erilaisia kiipeilyratoja sekä mahdollisuus kokeilla eri pelejä. Siellä Theo painoi menemään viimeistä päivää. Kyllä meillä muillakin oli hauskaa!

SuperPark on Suomessa syntynyt ja maailmalle viety koko perheen sisäaktiviteettipuistoketju. SuperParkeista löytyy tekemistä ja kokemista kaikenikäisille. Lasten ja nuorten liikunta sekä perheiden yhteinen aika ovat tärkeimpiä arvojamme, joita vaalimme kaikessa tekemisessämme. Myös sinut on luotu liikkumaan!

Tutustu SuperParkkiin tästä.

Me ei käyty Sveitsin leffateatterissa, mutta oli aika hauska, että samassa paikassa oli sellainenkin!

Illalla mun äiti ja täti vei Theon vielä uimaan. Mä jäin kummitytön ja Celinen kanssa hengähtämään hotellihuoneeseen. Illaksi käytiin hakemassa ruokaa hotellihuoneeseen hotellin ravintolasta. Ei oltu tajuttu tehdä pöytävarausta niin ei mahduttu itse ravintolaan. Se ei kumminkaan haitannut, koska oltiin niin poikki koko päivästä. .D

Aikaa yhdessä

Koko matkan kohokohta oli kumminkin aika perheen kanssa. Mun täti ja kummityttö asuu eri paikkakunnalla ja heitä näkee aivan liian harvoin. Theokin nauttii niin paljon mun kummitytön seurasta.

Tällaisia reissuja pitäisi tehdä useammin. Pääsee sillä tavalla helpolla, ettei tartte itse tehdä ruokaa ja keksimällä keksiä aktiviteetteja, kun kaikki on helposti tarjolla.

Sveitsissä on nyt myös paljon ajankohtaisia paketteja liittyen Vappuun ja Äitienpäivään. Tutustu Hotel Sveitsiin tästä.

 

 

 

Kaupallinen yhteistyö: Hotel Sveitsi, SuperPark

Joskus olen kateellinen muille perheille

Mulla on aivan ihanat lapset, joita rakastan enemmän kuin koko sydämestäni, silti joskus olen kateellinen muille perheille.

Elämää vilkkaan lapsen kanssa

Oon aina rakastanut sitä, miten rohkea ja sosiaalinen 4.5 vuotias poikani on. Hän hyppää uusiin tilanteisiin mukaan 110%, ei ujostele ja ottaa kyllä kaikista tilanteista aivan kaiken irti. Nauttii päiväkodista ja kaikesta tekemisestä. Hänen kanssaan ei kyllä tylsää hetkeä tule. Hän on energiapakkaus ja taskuraketti, jonka huumorintaju on yhtä hyvä (tai huono) kuin mun. Se on parasta!

Tämä myös tarkoittaa, että hän on todella impulsiivinen, joka johtaa aina vaikka minkälaisiin tilanteisiin, jotka itselle on aikamoista tunteiden vuoristorataa kauhusta – nauruun ja toisinpäin.

Kuva: Jenna Peltonen

Joskus olen kateellinen muille perheille

Kun olin raskaana niin haaveilin, miten mennään koko perheen kanssa piknikille, koko päiväksi rannalle, käydään museoissa, aamupalalla kahviloissa – lapsi mukana vanhempien menossa, eikä elämää vain lapsen ehdoilla.

Elämä vilkkaan lapsen kanssa tarkoittaa, että mieluummin jätän tiettyihin paikkoihin vaan menemättä, jotta oma stressitila pysyisi edes hieman matalammalla tasolla. Ihan sama minne mennään, mun ainoa tavoite koko reissulta on, että lapsi selviää hengissä kotiin.

Kun Theo oppi kävelemään niin ajattelin, että kyllä kaikki helpottaa, kun Theo kasvaa. Vielä ei helpotusta näy. Se tunne, kun oma lapsi lähtee juoksemaan kauppakeskuksessa ihan yhtä äkkiä tuhatta ja sataa liukuportaita alas ja itse jäät vaunujen kanssa eri kerrokseen tai lapsi lähtee pikkuhousuissa vaan ovesta ulos, kun itse on vessassa. Tai ne tilanteet, kun yrität vaan väkisin pitää lasta sun vierellä, ettei hän karkaa ja hän heittäytyy maahan selälleen ihan lötköksi.

Kuva: Jenna Peltonen

Mistä haaveilen

En edes haaveile, että lapsi leikkisi hetken yksin riehumatta, huutamatta tai tavaroita heittämättä. Jos niin käy, se on vaan erittäin tervetullut bonus. Toivoisin vain hetkiä, ettei tarvitsisi pelätä, että jotain todella pahaa tapahtuu. Kaikki yhteiset tekemiset ovat suorittamista ja selviytymistä. Toki niistä kaikista silti nauttii ja on onnellinen, että on lapsia kenen kanssa touhuta ja tehdä.

Olen vilkkaiden lasten vanhempien tukiryhmässä ja sieltä on tullut upeaa vertaistukea ja hyviä vinkkejä. Mutta faktahan on se, ettei mitkään vinkit muuta kenenkään perusluonnetta. Toivon vaan sormet ristissä, että ikä veisi tulevaisuudessa impulsiivisuutta edes vähän pois.

Kuva: Jenna Peltonen

Onneksi kaikki ei ole vain kauhunhetkiä, vaan oikeasti välillä hyvinkin koomisia. Esim. Juoksee ovesta ulos naapuriin, soittaa ovikelloa ja pyytää naapuria laittamaan takin vetoketjun kiinni. 😀 Tai kiipeää jonnekin aivan liian korkealla nanosekunnissa ja näyttää sieltä peukkua ja käsillä tehtyä sydäntä.

Ja toki sitä on oppinut elämään tietyllä asenteella – kaikki ei ole niin vakavaa ja eihän sitä koko aikaa voi olla kieltämässä ja komentamassa. Monissa asioissa vaan mietin: valitse taistelusi ja katson läpi sormien.

Ja ai että ne hetket, kun hän on vähän aikaa aloillaan aamuisin. Ne ovat parhaita. Silloin saan kontaktin, pystymme keskustelemaan ja ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Hän tulee mun kainaloon, sanoo ”äiti sä oot sydän” ja ottaa kiinni musta. Niissä hetkissä sydän sulaa. Kuten juurikin tänä aamuna. <3