Hae
Johanna Tolppola

Miksi aina pitää vetää syvään päätyyn

Moni tuntee mut henkilönä, jolla on koko ajan jokin projekti menossa. Yleensä aina alussa, kun kerron mun lähimmäisille uudesta ideasta tai projektista, jonka aion toteuttaa, ihmisiä alkaa hymyilyttää. Se on ehkä jo yleinen vitsi, että mitähän Johanna seuraavaksi keksii. Ikinä reaktio ei kumminkaan ole ollut negatiivinen, vaan ystävät ja perhe tietää, että se mihin lähden mukaan, niin hyvinkin todennäköisesti toteutuu miten olin asian suunnitellut.

Moni saman henkinen ihminen on sellainen, että innostuu ja aloittaa uusia projekteja, mutta niiden loppuun vieminen tuottaa ongelmia. Itsellä ei kumminkaan ole tätä, vaan jokaisen projektin vien loppuun kestikö se sitten 6 kk vai useamman vuoden.

Kaikki tai ei mitään

Vuosien saatossa oon oppinut itsestäni, että olen persoona, joka useimmiten vetää kaiken ääripäähän. Mun kohdalla ei ole kultaista keskitietä. Se on varmaan aika raskasta mun ympärillä oleville ihmisille, joten oon todella kiitollinen kaikille ketkä kerta toisensa jälkeen jaksaa näitä juttuja.

Silloin kun aloitin tanssin, niin muutama kerta viikossa ei missään nimessä riittänyt. Vedin jopa 18 tuntia tanssia viikossa ja jostain syystä oli vain pakko päästä kahteen eri tanssiryhmään kilpailemaankin.

Kun aloitin salitreenin niin peruspuntteilu ei kiinnostanut, vaan mun piti päästä kilpailemaan bikini fitneksessä. Miettikää, että laihdutin noin 30 kiloa ja kilpailin pariin otteeseen. Jos mietitte stereotyyppistä fitnesskuplassa elävää henkiöä, niin olin juuri se ja vielä päälle. Kuljin joka paikkaan omien eväiden ja Better Bodiesin vaatteiden kanssa. Huh.

Näiden perusteella voisi luulla, että olen kilpailuhenkinen, mutta itseasiassa en ole ollenkaan. Se kilpaileminen ei ole edellisissä tapauksissa ollut se juttu, vaan se että vien ja nimenomaan pystyn viemään oman toiminnan ääripäähän.

Kun perustimme Even ja Monnan kanssa Vaikuttajamedian sanoin heti alkuun, että itseä ei kiinnosta perustaa pelkkää blogiportaalia, vaan jos jotain perustan niin se on mediatalo. Tein liiketoimintasuunnitelman, yrityksen strategian ja kolmen vuoden tavoitteet toimintasuunnitelmineen sekä brändin määrittelyineen, ennen kuin olin istunut edes alas kummankaan ihanan naisen kanssa. Suurin osa odottaa varmasti siihen ensimmäiseen palaveriin ennen kuin tekee yhtään mitään, mutta omalla kohdalla hommat ei mene niin. Kun mulla on jokin idea, mun on pakko saada se ulos jotenkin.

Mistä kaikki kumpuaa

Oon aika paljonkin miettinyt ja analysoinut omaa käytöstä ja tapaani toimia. Mistä kaikki kumpuaa? Miksi mun pitää kaikessa mennä ääripäähän? En ole ollut kilpailuhenkinen lapsi, olen saanut kotona arvostusta ja rakkautta. Omat vanhempani eivät ole painostaneet ikinä mihinkään, vaan olen saanut elää oman näköistä elämääni aina.

Olen jopa miettinyt, että voisiko yksi syy tähän olla se, että kun pienenä kokeilin paljon eri lajeja mm. pesäpalloa, uintia, jalkapalloa, teatteria, tanssia, karatea, you name it ja en ikinä oikein pärjännyt missään lajissa. Voisiko sieltä kummuta alitajuntaan jokin tarve näin aikuisena kokea onnistumisen tunteita. Jos lapsena niitä onnistumisen tunteita ei tullut harrastuksissa eikä koulussa.

Mikä projekti seuraavaksi

Vihdoin ja viimein sain kirjani loppusuoralle ja kuin kohtalon sanelemana samaan aikaan näin LinkedInissä mainoksen MBA-tutkinnosta. Nyt kamppailen koko sieluni voimin, että en hakisi koulutukseen mukaan. En nyt. Olisi hyvä ihan perheen ja mielenterveyden kannalta, että olisi edes pieni tauko ylimääräisistä projekteista näin päätyön ja yrittäjyyden keskellä. Kirjoitan tästä tutkinnosta erillisen postauksen, koska se sen verran mietityttää, että on hyvä päästä purkamaan ajatuksia myös sen osalta kirjoittamalla.

Lue myös: Markkinoinnin Megatrendit 2020

Seuraa Instagramissa: @johannatolppola

Kaupallinen yhteistyö

Pinnasängystä taaperosänkyyn – miten yöt ovat sujuneet

Kaupallinen yhteistyö: Veke.fi

Theo siirtyi nyt uuden kodin ja oman huoneen myötä pinnasängystä taaperosänkyyn. Tai no ihan ”isojen poikien” sänkyyn.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Theo vielä nukkui pinniksessä ja kiipesi sieltä joka yö meidän keskeen melkein koko lelukaartinsa kanssa. Mukana oli milloin mitäkin ilmapallosta autoihin. Normaalisti aamulla löysin puolison ja Theon lisäksi vierestäni muutaman ison auton, jättipehmolelun sekä unilelun. Oli vähän ahdasta. 😀

Viviano lastensänky turvalaidalla / Veke

Viviano lastensänky turvalaidalla / Veke

Pinnasängystä taaperosänkyyn

Katselin Veke.fi verkkokaupasta Theolle sänkyä ja löysimme juuri sellaisen mitä olin ajatellut. Halusin sängyn, joka on yksinkertaisen tyylikäs. Sängyssä piti olla turvakaide sekä laatikko sängyn alla, johon saamme Theon leluja. Lasten sänkyvalikoimassa oli useita erilaisia vaihtoehtoja.

Viviano vuodevaatelaatikko / Veke.fi

Valitsimme Theolle sängyksi Viviano lastensänky turvalaidalla. Koko oli 70 x 165 cm. Eli reippaasti isompi mitä pinnasänky, joten sänky kestää meillä varmasti pitkään. Sängyn alle otimme Viviano vuodevaatelaatikon.

Samalla valikoitiin tilaukseen myös sänkyyn sopiva Rollo lastenpatja sekä Familon Karhunen lasten sijauspatja.

Viviano lastensänky turvalaidalla

Miten yöt ovat sujuneet

Kun saimme uuden sängyn paikoilleen, niin Theo oli niin ylpeän oloinen. Hän edelleen esittelee uutta sänkyä kaikille vieraille. Oli myös päiväkodissa puhunut uudesta sängystä.

Moni varoitteli, että lapset yleensä tulee alussa koko ajan pois sängystä, mutta meillä tämä ei ole ollut ongelma. Theo nimittäin osasi kiivetä edes takaisin pinnasängyssäkin.

Ensimmäiset yöt olivat vähän levottomia ja Theo yritti päästä meidän viereen muutaman kerran yössä. Käännytimme hänet sitkeästi takaisin saattaen hänet uuteen sänkyyn. Muistutin jokaisella kerralla miten hieno ja upea isojen poikien sänky Theolla on.

Tällä hetkellä Theo nukkuu sängyssään koko yön. Aamuisin tulee sitten meidän viereen pötköttelemään. Toki on öitä, jolloin hän heräilee useamman kerran yössä huutamaan äitiä ja isää. Tällöin yleensä Theon isä menee silittelemään Theoa, jolloin jatkaa uniaan heti. Nykyisin hän ei kumminkaan öisin enää yritä tulla meidän sänkyyn.

Voin sanoa, että on aika ihanaa, kun on tilaa nukkua ja aamulla ei ole auton renkaan jälki painautunut poskeen. Suosittelen muillekin sitä, että tällaiset muutokset yhdistää esim. sängyn vaihtoon. On helpompi perustella lapselle miksi, jokin tapa toimia muuttuu.

Sänky on ollut juuri niin hyvä kuin oletinkin. Kestää jopa mun painon. 😀 Theo onkin muutaman kerran leikkinyt leikkiä, jossa hän vuorostaan nukuttaa minua hänen omaan uuteen taaperosänkyyn.

Ps. Veke on avannut Vantaalle Vantaanpuistoon uuden myymälän! Se on aivan ihana. Siellä on kaikkea kotiin. Itse kävin ostamassa sieltä mm. terassikalusteet ja sisustusjuttuja kotiin.

Kaupallinen yhteistyö: Veke.fi