Hae
Johanna Tolppola

Aika kääntää elämässä yksi sivu

Nyt tuli aika kääntää omassa elämässä yksi sivu. Tämä on asia, jonka kanssa olen potenut jo pitkään aikamoista identiteettikriisiä. Kaikkea kumminkin aikansa ja nyt oli vain pakko repäistä jonkin sortin laastari irti.

AIKA KÄÄNTÄÄ SIVU – Hyvästi JohanOnFitness

Olen pitkään miettinyt blogin nimen ja osoitteen muuttamista, koska JohanOnFitness ei yksinkertaisesti kuvasta blogin sisältöä millään tavalla. Sen muuttaminen on kumminkin ollut vaikeampaa mitä luulisi. Olen kirjoittanut blogia kyseisellä nimellä yli 7 vuotta ja se on ollut iso osa omaa identiteettiä.  Toki 7 vuoden sisällä olen saanut myös blogin nimeä edes jonkun verran tunnetuksi. Ainakin tietyssä kohderyhmässä. Olen pelännyt, että kaikki se työ menee ns. hukkaan, jos vaihdan nimen. Nimen / osoitteen muutos vaikuttaa myös negatiivisesti Googlen hakutuloksiin.

Tästä kaikesta huolimatta nyt tuli aika siirtyä eteenpäin. JohanOnFitness blogi käsitteli pääasiassa hyvinvointia, treenejä ja vinkkejä. Tänään istuin metrossa matkalla töistä kotiin miettien samalla, että olen kerennyt kokousten välissä syömään puolikkaan palan kakkua ja kolme suolatikkua. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on tällä hetkellä omasta arjesta kaukana.

Haikein mielin hyvästelen yhden aikakauden omassa elämässä. Blogiin liittyy niin paljon hyviä muistoja ja se on kulkenut mukana isot elämänmuutokset.

Uudistettu blogi

Uudistettu blogi tulee kantamaan omaa nimeäni. Kuten jo pitkään se tulee käsittelemään rehellistä uraäidin arkea. Pääteemat tulevat olemaan ura, perhe ja näiden kahden yhdistäminen. Hyväksyttäköön, että joskus syödään lounaaksi suolatikkuja ja vapaa-ajalla yritetään innostua joogasta. Päivittäin taistellaan sen kanssa, miten mahtavaa on tehdä työtä, josta pitää ja samalla podetaan huonoa omatuntoa, kun on viimeisten joukossa hakemassa lasta päiväkodista. Tulen varmasti kirjoittamaan syvällisiä tekstejä tästä kaikesta ja toisinaan asiapitoisempaa sisältöä markkinoinnista ja alan trendeistä. En kumminkaan tule unohtamaan niitä kevyitä juttuja, joista saatte hymyn huulille. 🙂

Moni voi miettiä, että miksi tämä tapahtuu juuri nyt. Kuten aikaisemmin kirjoitin olen miettinyt tätä pitkään ja tehnyt muutosprosessia vaiheittain. Ensimmäisenä muutin nimen bannerista ja oman blogin esittelytekstistä. Nyt sitten tein viimeisen silauksen ja se oli osoitteen muutos. Tämä olisi pitänyt tehdä jo Theon syntymän jälkeen, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan.

Uskon, että pystyn nyt vielä vapaammin kirjoittamaan blogiin asioista, jotka ovat mielen päällä nyt kun blogin nimi ei enää määrittele sisältöä.

Lue myös Vanha kirjoitus: Mistä blogi on saanut alkunsa

Päiväkodin hoitajat viettävät lapseni kanssa eniten aikaa

On muuten aika pysäyttävää ajatella, että oma lapsi viettää enemmän aikaa päiväkodin hoitajien kanssa, kuin minun tai isänsä. Theo menee päiväkotiin yleensä siinä klo 7.45-8.00 välissä ja päivästä riippuen haemme hänet viimeistään klo 16.30. Arjessa on onneksi poikkeuksia, jolloin mieheni pääsee hakemaan Theoa jo kahden jälkeen. Theo on päiväkodissa viisi päivää viikosta.

45 tuntia päiväkodissa

Laskin, että Theo viettää päiväkodissa normaalisti noin 45 tuntia viikossa. Päiväkodissa vietetty aika vastaa siis ihan työviikkoa. Arki-iltaisin vietämme aikaa yhdessä noin 2,5 tuntia, koska Theo menee nukkumaan jo seitsemän maissa. Aamuisin kerkeämme näkemään noin tunnin, mutta siinä on aamutoimia samalla, joten se ei ole sellaista tiivistä yhdessäoloaikaa.

Viikonloppuisin olen Theon kanssa muutamia työpoikkeuksia lukuun ottamatta 24/7, joka on tietenkin ihanaa laatuaikaa.

Eli normaalisti vietän Theon kanssa noin 37,5 h / viikossa. Öitä ei ole laskettu mukaan.

Mies on Theon kanssa vielä minua vähemmän, koska tekee vuorotyötä. Esimerkiksi tällä viikolla mies on ollut kotona Theon hereillä oloaikana 13 tuntia ja alkavan viikon ma-pe hurjat 8 tuntia.

Välillä on huono omatunto

Totta kai sitä välillä ajattelee, että voi kun olisi mahdollista olla enemmän kotona, mutta samalla tiedän, miten hyvin Theo viihtyy päiväkodissa. En mitenkään kykenisi järjestämään samalla tavalla viihdykettä, tekemistä, jne. kotona, kuin päiväkoti. Päiväkodissa on vielä kaikki kaveritkin! Theo on niin sosiaalinen ja energinen, että päiväkoti on meille pelastus.

Onneksi Suomessa on kunnon äitiysloma, jolloin pystyi nauttimaan vauva-arjesta. Monessa muussa maassa äitiysloma on vain muutamia kuukausia, jos sitäkään. Äitiysloma oli kyllä ihana kokemus, mutta olin kyllä onnellinen, kun palasin töihin Theon ollessa 1 vuotta ja 2 kuukautta. En tiedä saisiko näin sanoa ääneen, mutta nautin perhe-elämästä enemmän, kun pääsen toteuttamaan itseäni työelämässä.

Kaikesta huolimatta koen, että meillä on kaikki ihan tasapainossa. Toki mies voisi olla kotona enemmän, mutta hyvin me pärjätään Theon kanssa näinkin. Kaikilla perheillä on varmasti tasapainoilua töiden ja lapsiperhearjen välillä, mutta se vähän kuuluu asiaan. Eihän se elämä saa liian helppoa olla. 😉

Lue myös: Vuoden 2020 markkinoinnin megatrendit

Seuraa myös Instagramissa: @johannatolppola