Hae
Johanna Tolppola

Vartalo ei tunnu eikä näytä omalta

Synnytyksestä on nyt kolme kuukautta ja tiedostan, että vartalon palautuminen vie pitkään, varsinkin toisen lapsen jälkeen. Siitä huolimatta on niin ahdistava olo, kun se vartalo ei tunnu eikä näytä omalta.

Kuukausi ennen kuin tulin raskaaksi. 

Vartalon muutokset

Ensimmäiseen raskauteen verrattuna raskausmaha oli paljon isompi, jonka takia sain alavatsaan myös raskausarpia. Ensimmäisessä raskaudessa niitä ei tullut ollenkaan, joten tämä oli iso shokki itselle. Alavatsa on kuin joku peto olisi sen raadellut. Ihan kamalan näköinen. Toki voisin ajatella, että jokainen arpi on muisto siitä, että olen kantanut rakasta lasta, mutta sellaista armollisuutta omaa vartaloa kohtaan en ihan ole vielä päässyt kokemaan peilin edessä.

Vatsassa on myös paljon enemmän rasvaa ja se on löysä ja iho roikkuu. Ekan raskauden jälkeen vatsa palautui todella nopeasti, mutta nyt on ihan eri meininki.

 

Kuva: Jenna Peltonen

Kuukausi ennen synnytystä.

Haaveilen vaan, että saisin pudotettua painoa ja sen jälkeen menisin poistattamaan ylimääräisen ihon. Paino ei myöskään ota laskeakseen samalla tavalla, kuin esikoisen jälkeen. Suurin syy itseasiassa saattaa olla, että syön liian vähän. Monna onneksi aina muistuttelee, että syö jotain. 😀 Yhtenä viikkona sain syötyä sen 4-5 kertaa päivässä ja silloin paino tipahtikin kilon, joten pitäisi vaan pitää tuosta ruokailutahdista kiinni. Imetän tyttöä, mutta se ei ole nyt vaikuttanut painoon niin hyvin kuin edellisellä kerralla.

Unelmana olisi saada semmoiset 15 kg pois. Raskauskiloja on jäljellä 7 kg.

Vartalon tuntemukset

Oma vartalo ei myöskään tunnu vielä omalta. Kunto on heikko, keskivartalossa ei ole tukea ja kroppa on koko ajan ihan jumissa. Olen onneksi saanut jo aloitettua liikunnan, mutta kunnon kohentaminen on pitkäjänteistä hommaa ja se ei kohene yhdessä yössä.

Haluaisin saada takaisin sen tunteen, että jaksan ja voin hyvin fyysisesti. Pitäisi ottaa vielä vahvemmin itseä niskasta kiinni ja vaan mennä kohti tavoitetta.

Yritän kyllä koko ajan muistuttaa itseä, että raskaudesta on vasta 3 kuukautta ja esikoisenkin kohdalla meni se 9 kk ennen kuin olin täysin palautunut. Se on vaan helpommin sanottu, kuin tehty kun joka päivä sitä peilikuvaa tulee arvosteltua.

Toki tässä näen itsekin muutoksen, mutta ilman vaatteita se todellisuus jotenkin iskee kun ei ole vaatteet ”tukemassa”.

Lue myös: Paljon raskauskiloja tuli ja mitä jäi synnärille

 

 

 

Fiilikset treenaamisen aloittamisesta entisenä kilpaurheilijana

Treenaamisen aloitus on monelle vaikeaa pitkän tauon jälkeen. Kuulun itse samaan kategoriaan. Kun jokin rutiini muuttuu / jää pois arjesta, on se taas oma hommansa saada osaksi päivä- ja arkirytmiä. Nyt olen siinä pisteessä, että liikunnan on vain pakko tulla osaksi elämää niin fyysisistä kuin psyykkisistä syistä. Kaipaan sitä tunnetta, mitä liikunta tuo.

Kuva vuodelta 2017.

 Kolme vuotta taukoa aktiivisesta treenaamisesta

Uskomatonta sanoa tämä ääneen, mutta siitä tosiaan on yli kolme vuotta, kun olen treenannut aktiivisesti. Ennen kun aloitin odottamaan Theoa, kävin salilla 4 kertaa viikossa ja tämän lisäksi tein lenkkejä tai kävin spinningissä useamman kerran viikossa.

2017 alkuvuosi oli aikaa, milloin itsestä tuntui pitkästä aikaa siltä, että kroppa toimii hyvin ja sain kovia tuloksia salilla. Koin olevani elämäni kunnossa. Olin kamppaillut useamman vuoden aineenvaihduntani kanssa vuoden 2014 bikini Fitness -kisojen jälkeen.

Kuva kisoista 2014.

Vuodet 2013-2017 (alkuvuosi) elin todella kurinalaista elämää, jossa arjen keskiössä oli treenit ja tarkka ruokavalio. Kaikki kumminkin muuttui, kun rupesin odottamaan Theoa, Kärsin pahasta raskausajan pahoinvoinnista, jonka takia olin useamman kerran tiputuksessa. Tätä kesti yli puoli vuotta. Kun pääsin eroon pahoinvoinnista, alkoi niin kovat liitoskivut, että pelkkä oleminen teki tuskaa.

Theon synnyttyä olin varma, että pääsen takaisin treenaamaan, mutta sektiosta toipumiseen meni oma aikansa ja sitten se vain jäi kaiken sen vauvakuplan keskellä.

Pääsin raskauskiloista eroon Theon rintaruokinnalla. Imettämisen lopetettua painoin vähemmän, kuin ennen raskautta. Imettämisen lopetin reilu vuosi sitten ihan kokonaan, josta seurasi pikkuhiljaa painon nouseminen. Nyt paino on noussut siitä noin 9 kg, jotka ehdottomasti haluan pois.

Kuva maaliskuulta 2017. Odotin jo Theoa.

Fiilikset treenaamisen aloittamisesta entisenä kilpaurheilijana

Tuntuu, että olen kuin varjo entisestä. Olen käynyt nyt muutaman kerran mun vanhalla kotisalilla, joka oli kuin toinen koti jossain vaiheessa. Ennen tunsin sieltä melkein kaikki ja salin yhteishenki oli hyvä. Nyt salilla peilistä katsoo henkilö, jota en meinaa tunnistaa muiden tuntemattomien ihmisten lisäksi. Eihän se hyvältä tunnu. Minne nämä kolme vuotta meni? Monien vuosien kova työ on mennyt vessan pöntöstä alas ja tässä taas aloitetaan melkein nollasta.

En kumminkaan ole ihminen, joka velloo menneessä, vaan taas kerran on vain hyväksyttävä tilanne ja mennä eteenpäin. Eilinen salitreeni tuntuu kropassa ja tekee hyvää henkisesti; tunne, että on tehnyt jotain. Tällä viikolla olen myös saanut normaalit ateriarytmit takaisin eli 5 ateriaa päivässä. Suklaatkin ovat jääneet kauppaan. 😀 Tästä se taas lähtee!

Lue myös: Perheloma Naantalissa