Hae
Johanna Tolppola

Fiilikset treenaamisen aloittamisesta entisenä kilpaurheilijana

Treenaamisen aloitus on monelle vaikeaa pitkän tauon jälkeen. Kuulun itse samaan kategoriaan. Kun jokin rutiini muuttuu / jää pois arjesta, on se taas oma hommansa saada osaksi päivä- ja arkirytmiä. Nyt olen siinä pisteessä, että liikunnan on vain pakko tulla osaksi elämää niin fyysisistä kuin psyykkisistä syistä. Kaipaan sitä tunnetta, mitä liikunta tuo.

Kuva vuodelta 2017.

 Kolme vuotta taukoa aktiivisesta treenaamisesta

Uskomatonta sanoa tämä ääneen, mutta siitä tosiaan on yli kolme vuotta, kun olen treenannut aktiivisesti. Ennen kun aloitin odottamaan Theoa, kävin salilla 4 kertaa viikossa ja tämän lisäksi tein lenkkejä tai kävin spinningissä useamman kerran viikossa.

2017 alkuvuosi oli aikaa, milloin itsestä tuntui pitkästä aikaa siltä, että kroppa toimii hyvin ja sain kovia tuloksia salilla. Koin olevani elämäni kunnossa. Olin kamppaillut useamman vuoden aineenvaihduntani kanssa vuoden 2014 bikini Fitness -kisojen jälkeen.

Kuva kisoista 2014.

Vuodet 2013-2017 (alkuvuosi) elin todella kurinalaista elämää, jossa arjen keskiössä oli treenit ja tarkka ruokavalio. Kaikki kumminkin muuttui, kun rupesin odottamaan Theoa, Kärsin pahasta raskausajan pahoinvoinnista, jonka takia olin useamman kerran tiputuksessa. Tätä kesti yli puoli vuotta. Kun pääsin eroon pahoinvoinnista, alkoi niin kovat liitoskivut, että pelkkä oleminen teki tuskaa.

Theon synnyttyä olin varma, että pääsen takaisin treenaamaan, mutta sektiosta toipumiseen meni oma aikansa ja sitten se vain jäi kaiken sen vauvakuplan keskellä.

Pääsin raskauskiloista eroon Theon rintaruokinnalla. Imettämisen lopetettua painoin vähemmän, kuin ennen raskautta. Imettämisen lopetin reilu vuosi sitten ihan kokonaan, josta seurasi pikkuhiljaa painon nouseminen. Nyt paino on noussut siitä noin 9 kg, jotka ehdottomasti haluan pois.

Kuva maaliskuulta 2017. Odotin jo Theoa.

Fiilikset treenaamisen aloittamisesta entisenä kilpaurheilijana

Tuntuu, että olen kuin varjo entisestä. Olen käynyt nyt muutaman kerran mun vanhalla kotisalilla, joka oli kuin toinen koti jossain vaiheessa. Ennen tunsin sieltä melkein kaikki ja salin yhteishenki oli hyvä. Nyt salilla peilistä katsoo henkilö, jota en meinaa tunnistaa muiden tuntemattomien ihmisten lisäksi. Eihän se hyvältä tunnu. Minne nämä kolme vuotta meni? Monien vuosien kova työ on mennyt vessan pöntöstä alas ja tässä taas aloitetaan melkein nollasta.

En kumminkaan ole ihminen, joka velloo menneessä, vaan taas kerran on vain hyväksyttävä tilanne ja mennä eteenpäin. Eilinen salitreeni tuntuu kropassa ja tekee hyvää henkisesti; tunne, että on tehnyt jotain. Tällä viikolla olen myös saanut normaalit ateriarytmit takaisin eli 5 ateriaa päivässä. Suklaatkin ovat jääneet kauppaan. 😀 Tästä se taas lähtee!

Lue myös: Perheloma Naantalissa

Pitäiskö tässä laihduttaa

Kesän jälkeen mulle on tullut pikkuhiljaa sellainen fiilis, että olisi kiva saada muutama kilo pois eli laihduttaa. Vaatteet hieman kiristävät ja kesän jälkeistä turvotusta on kyllä ilmassa. Laihduttaminen ei itsessään näin ajatuksena (=työnä) sitten innosta ollenkaan. 😀

Vain pari kiloa

Uskaltauduin vaa’alle, mutta onneksi kesän aikana tulleita kiloja oli ”vain” kaksi. Jollekin se voi kuulostaa todella vähältä, mutta kyllä se heti omassa olotilassa kyllä tuntuu.

Itsellä on aika jännä tunne. Tavallaan olen tyytyväien itseeni, mutta silti tuntuu, että muutama kilo pitäs laihduttaa pois. Ei niinkään ulkonäön takia, vaan tämän olon takia. Koko ajan sellainen olo, että turvottaa.

Äitiyden jälkeen multa on kaikki ulkonäölliset paineet jotenkin kadonnut kokonaan, vaikka tietenkin haluan pitää omasta ulkonäöstä huolta ja näyttää hyvältä. Se ei vaan ole mitenkään prioriteettilistan kärjessä ja ei niinkään enää määrittele mua mitenkään. Joskus sitä käytti ehkä liian paljon aikaa siihen puoleen.

Tasapaino, tasapaino, tasapaino

Oon hokenut tätä samaa asiaa aina aika ajoin ja edelleen sen löytäminen on vielä hukassa.

Ehkä tämä syksy tuleekin olemaan omalta osaltani tasapainon etsimistä. Mulla ei ole ikinä ollut näin kiireistä syksyä, mutta ehkäpä juuri senkin takia siitä omasta kehosta ja mielestä täytyisi pitää parempaa huolta. Nyt kun tapahtuu niin paljon kaikkea, niin itsellä on vähän sellainen fiilis, että onko realistista yrittää edes saavuttaa jotain näinkin hienoa, kuin tasapaino. Toisaalta elämässä tapahtuu juuri ne asiat mitä itse määrittelee ja priorisoi, joten kai se on vain laitettava tärkeysjärjestys uuteen uskoon.

Kiireisen syksyn vastapainoksi haluaisin aloittaa taas liikunnan. Voi olla, että teen sen nyt heti! Puolisoni on pitkästä aikaa viikonlopun kotona, joten nyt pääsisin salille. Hikiliikuntaa on kyllä jo ikävä.

Alkusyksyn aikana olen onneksi päässyt takaisin säännölliseen ateriarytmiin, joka on jo iso juttu!  Vielä kun sen liikunnan saisi osaksi arkea edes jollain mittakaavalla. Herkkujakin ollaan vähennetty. Niitä tuli kesällä syötyä aivan liikaa.

Askel askeleelta takaisin parempaan kuntoon ja jos sen seurauksena lähtisi muutama kilo sekä turvotus. 🙂

Lue myös: Mieheni lopetti kehonrakennuksen – miten se vaikuttaa arkeemme

Seuraa myös Instagramissa: @johannatolppola