Ne merkitykselliset asiat – elämän isoja pohdintoja
Viime aikoina oon todella paljon pohtinut elämää. Paljon enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Voisin jopa sanoa, että kriiseilen monen asian suhteen tällä hetkellä.
Mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin sitä enemmän itselle valkenee ne asiat mitkä omassa elämässä ja arjessa on aidosti niitä merkityksellisiä. Jotenkin sitä on nyt vasta havahtunut siihen, että me tosiaan eletään vaan kerran ja siitä omasta elämästä ei saa heittää hukkaan päivääkään.
Ne merkitykselliset asiat
Mulle on todella tärkeää, että arki olisi mahdollisimman tasapainoista. Pidän rutiineista ja perusarjesta, mutta haluan sen olevan soljuvaa ja tasapainoista. Kodin tulee olla turvapaikka, jonne paskan päivän jälkeen on kiva tulla ja siellä tuntee itsensä hyväksi. Kodissa tulee voida hyvin.
Ystävien merkitys on vain kasvanut toisen lapsen myötä. Miten sitä voikaan tuntea itsensä välillä niin yksinäiseksi, vaikka koko ajan on joku kiinni tai sylissä. Ystävät pelastavat hetkellisesti vauvakuplasta ja saa tuntemaan mut omaksi itsekseni. Se Johanna, joka oon syvällä sisällä. Se Johanna, joka ajoittain hukkuu arjen selviytymistaisteluun.
Työ on mun identiteetille myös todella tärkeä. Mun on saatava toteuttaa itseäni, olla luova, olla järjestelmällinen ja saada aikaan asioita. Etenkin saada aikaan. Tuottavuus tuottaa mulle mielihyvää. Myös uuden oppiminen saa tuntemaan mut merkitykselliseksi.
Lapsia en erikseen edes sano, koska totta kai he ovat mulle tärkeintä koko maailmassa ja heidän hyvinvoinnin eteen tekisin mitä vain. Jopa niitä vaikeitakin päätöksiä, koska mun vastuulla on heidän tulevaisuus ja hyvinvointi.
Mitä juuri nyt
Tällä hetkellä en valitettavasti koe eläväni sitä tasapainoista arkea, josta haaveilen. En myöskään tiedä miten sen juuri nyt saavuttaisin. Arjessa tuntuu, että mulla olisi kivi sydämen päällä, joka ei ota lähteäkseen. Tää tunne on tuttu ja useammassa elämän käännekohdassa tullut vastaan.

Kuva: Laura Kiuru
En haluaisi ajatella, että uusi käännekohta olisi edessä, vaan että viimeinen käännekohta vähään aikaan olisi ollut tuo niin rakas tyttö, jonka sain vajaa kolme kuukautta sitten. Menen päivä kerrallaan ja joka päivä mun on tehtävä asioita, jotka vievät mut siihen elämään, jonka koen itselleni tärkeäksi.