Hae
Johanna Tolppola

Synnytyskertomus – suunniteltu sektio

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kirjoittaa, minkälainen kokemus oli suunniteltu sektio. Sektiostahan mulla oli kokemusta, koska ensimmäinen lapsi syntyi sektiolla. Hänen tapauksessaan synnytys kerkesi käynnistyä ennen sektion sovittua päivämäärää.

Suunniteltu sektio

Suunniteltu sektio oli kokemuksena tavallaan aika erikoinen, koska sitä tiesi milloin lapsi syntyy. Toki jos synnytys olisi käynnistynyt niin sektio olisi silloin tehty päivystyksessä.

Olin valinnut synnytyssairaalaksi Lohjan sairaalan, koska olin hyvin tietoinen Naistenklinikan ja Jorvin ruuhkasta. Olin saanut myös paljon suosituksia Lohjan sairaalasta. Itsellekin tuli uutena tietona, että pk-seudulla voi valita missä haluaa synnyttää HUS-sairaaloista.

Noin 2 viikkoa ennen sektiota mulla oli lääkärikäynti Lohjan sairaalassa, jossa katsottiin, että kaikki on kunnossa ja juteltiin vielä sektion riskeistä jne. Lääkäri oli todella mukava ja tapaamisesta jäi todella hyvä fiilis.

Viikkoa myöhemmin sain sairaalalta soiton missä vahvistettiin sektion aika. Sektioaika oli 20.7. ja sairaalalla tulisi olla klo 7.15. Ennen sektioaikaa mulla oli Lohjalla vielä aika kätilölle, jossa käytiin läpi vielä suullisesti koko suunniteltu sektio toimenpiteenä sekä mitä valmisteluja minun tulee tehdä. Mukaan sain myös kirjalliset ohjeet, tukisukat sekä juomia, joita tuli juoda ennen leikkausta. Ennen leikkausta tuli käydä myös labroissa.

Synnytyksen jälkeen Lohjan sairaalassa saatiin tällainen kattaus. Oli aika huippu!

Päivä ennen sektiota ja sektioaamu

Menin mieheni ja esikoisen kanssa miehen äidin luokse yöksi päivää ennen sektiota. Näin esikoisen ei tarvinnut herätä sektioaamuna. Päivää ennen sektiota sain syödä normaalisti klo 24 asti. Illalla piti juoda sairaalasta saamiani juomia, jotka olivat aika kamalia. Mulla tuli niistä myös ihan huono olo.

Illalla hyvästelin esikoisen ja kerroin, että äiti ja isi menee huomenna sairaalaan ja vauva tulee pois äidin mahasta. Yöllä heräilin vähän väliä, vaikka itse toimenpide ei mua jännittänyt.

Herätyskello herätti meidät klo 5.30. Mun piti heti herättyäni laittaa tukisukat jalkaan, joka on muuten helpommin sanottu kuin tehty. Ennen kello kuutta piti juoda vielä kaksi sairaalasta saatua juomaa. En saanut syödä tai juoda mitään muuta.

Toimenpide

Saavuttiin sairaalaan klo 7.15. ja kätilö oli ottamassa vastaan mut ja mieheni. Mentiin heti huoneeseen, jossa katsottiin sykkeet. Meidän piti päästä melkein heti leikkaussaliin, mutta kiireellinen sektio meni meidän edelle. Tämän takia pääsimme vähäksi aikaa siihen huoneeseen, johon sitten ”kotiuduin” leikkauksen jälkeen.

Ennen leikkausta leikkaava lääkäri kävi tervehtimässä ja kertomassa mitä tapahtuu. Kun vuoroni tuli (noin 1,5 h myöhässä alkuperäisestä aikataulusta) kävelin itse leikkaussaliin ja mies jäi odottaa huoneeseen. Miehen tulee jäädä alkuvalmisteluiden ajaksi huoneeseen.

Juuri ennen leikkausta.

Leikkaussalissa oli iso joukko henkilökuntaa ja kaikki oli todella mukavia. Etenkin minua hoitanut kätilö, anestesialääkäri sekä leikkaavalääkäri oli ihan huippuja. Leikkaussalissa menin makaamaan leikkausvuoteelle ja siinä minulle laitettiin happiviikset ja tippa. Anestesialääkäri kertoi todella tarkasti koko ajan mitä tapahtuu, josta pidin todella paljon. Tipan jälkeen menin makaamaan toiselle kyljelle ja sain alkuun selkääni pintapuudutteen ja sen jälkeen spinaalin. Kumpikaan ei sattunut ollenkaan. Viime kerralla spinaalin laittaminen sattui, mutta ei nyt. Näiden jälkeen odoteltiin, että puudute vaikuttaa, jonka jälkeen sain katetrin.

Ennen leikkauksen alkamista puudutteen toimivuus testattiin useampaan kertaan. Tässä vaiheessa kätilö toi mieheni paikalle ja leikkaus alkoi oikeastaan heti. Itse leikkausaika siihen että lapsi syntyy ei ollut kuin muutaman minuutin. Pelkäsin, että tyttöä joutuu herättelemään, koska synnytys ei ollut käynnistynyt, mutta heti kun lääkäri otti hänet, niin tyttö alkoi itkeä ihan kunnolla. Kätilö otti tytön ja näytti häntä mulle ja meni miehen kanssa toiseen huoneeseen pesemään hänet. Oli aika hauska, että tytön itku lakkasi heti kun mies alkoi puhua tytölle. Oli selvästi tuttu ääni. <3 Hän sai täydet 10 pistettä.

Pesun jälkeen tyttö tuotiin heti mun rinnalle, jossa hän sai jo ensimmäiset tipat äidinmaitoa. Kätilö vei tytön ja miehen meidän huoneeseen, jotta leikkaus saatiin vietyä loppuun.

Tässä vaiheessa mua ommeltiin kiinni. Lääkäri joutui pyytämään erikoislääkärin paikalle, koska oma kohtu oli raskauden myötä venynyt niin ohueksi, että lääkäri halusi varmistuksen, miten se kannattaa ommella. Lopulta kohtu saatiin ommeltua ja erikoislääkäri sanoi, että ei tarvitse pelätä mitään repeämiä jne.

Spinaalin yhteydessä annettiin myös 24 h vaikuttava morfiini. Kipulääke + spinaali sai taas aikaan mulla uneliaisuuden ja huonon olon. Oksensin leikkaussalissa pariin otteeseen ja sain myös pahoinvointilääkettä.

Leikkauksen jälkeen mut vietiin heräämöön, jossa kohtua paineltiin 15 minuutin välein 2 tunnin ajan. Sain vähän nukuttua heräämössä. Mies ja vauva tuli lopulta myös heräämöön ja anestesialääkäri kävi vielä tervehtimässä.

Leikkauksen jälkeen

Heräämöstä pääsin omaan huoneeseen. Kyseessä ei ollut kumminkaan perhehuone, joten mies sai olla vain muutaman tunnin meidän kanssa. Se ei kylläkään haitannut, koska kipulääkkeestä johtuen oksensin ja en voinut pitää silmiä auki. Tästä huolimatta vauva oli koko ajan mun rinnalla.

Koronan takia mies sai tulla muina päivinä vain tunniksi huoneeseen, mutta sekään ei haitannut. Olin jotenkin niin poikki leikkauksesta ja lääkkeistä useamman päivän.

Sairaalassa olin yhteensä kolme yötä. Pystyyn pääsin vasta toisena päivänä ja silloinkin ihan lyhyeksi aikaa. Olin paljon kipeämpi mitä olin ensimmäisen sektion jälkeen. Jouduin ihan kellosta katsomaan, että otan maksimiannostukset kipulääkkeistä 6 tunnin välein.

Vauvan lääkärintarkastuksessa kaikki meni hyvin ja kuulokoe meni myös ekalla läpi. Esikoisen kanssa ravattiin ihan kuulopolilla asti, joten tämä oli suuri helpotus.

Lohjan sairaalasta jäi todella hyvät fiilikset! Henkilökunta oli todella mukavaa ja kaikki meni todella hyvin. Synnytyskokemuksesta annoin täydet kymmenen pistettä. 🙂

Kotiin!

LUE MYÖS: SYNNYTYSKERTOMUS KIIREELLINEN SEKTIO

 

Paljon tuli raskauskiloja ja mitä jäi synnärille

Paljonko raskauskiloja oikein tuli ja mitä jäikään synnärille? Raskauden alussa kiloja kertyi hyvin maltillisesti; ainoastaan 5 kg ensimmäisen 6 kk aikana. Ensimmäisen 3 kk aikana jopa laihduin todella huonon olon takia. Kuten yleensäkin niin raskauden loppusuoralla kiloja tuli nopeammalla tahdilla.

Ensimmäisessä raskaudessa raskauskiloja tuli noin 30, jotka kaikki lähti itsestään ensimmäisen 9 kk aikana. Tällä kertaa lähtötilanne oli +10 kg verrattuna edelliseen raskauteen.

Paljonko raskauskiloja tuli

Tässä toisessa raskaudessa raskauskiloja kertyi 19 kg. Olin henkisesti varautunut siihen samaan 30 kiloon mitä oli esikoisen raskaudessa. Eli olen huojentunut, ettei nyt ihan noin paljoa tullut. Toki siihen omaan tavoitepainoon on saman verran matkaa, kuin ensimmäisessä raskaudessa, koska nyt lähtöpaino oli sen 10 kiloa enemmän. Eli synnytyssairaalaan lähtiessä matkaa tavoitepainoon oli se 30 kg.

Ensimmäisessä raskaudessa palauduin todella hyvin ja mielestäni kilojakin lähti todella nopeasti.

”Hauskinta” tai ehkä kummallisinta on, että synnytyssairaalaan kiloja jäi vain kolme. 😀 😀 Eli vähemmän mitä itse vauva painoi. Vauva painoi syntyessään 3330 g ja siihen päälle lapsivesi + istukka jne. En tiedä miksi, mutta keho siis selvästi keräsi entisestään nestettä sairaalassa ollessani. Edellisessä raskaudessa sairaalaan taisi jäädä melkein 10 kg. Kun pääsin tytön kanssa kotiin, niin vatsa oikeasti näytti siltä, että olen edelleen viimeisilläni raskaana. Esikoinenkin kysyi, että onko äidin mahassa toinen vauva. 😀

Päivä ennen synnytystä.

Nyt synnytyksestä on kulunut 11 päivää ja kiloja on lähtenyt 8,7 kg. Lähtöpainoon on siis matkaa noin 10 kg ja tavoite painoon sen 20 kg. Vatsa näyttää edelleen siltä, että olisin raskaana. Tiedän, että toisen raskauden palautuminen vie keholta enemmän aikaa ja en tietenkään ota asiasta stressiä.

Totta kai odotan sitä, että keho tuntuisi ja näyttäisi omalta. Olen kumminkin todella kiitollinen siitä työstä minkä oma keho on tehnyt; olen saanut elämääni kaksi aivan ihanaa lasta.

Odotan, että olen palautunut sektiosta kunnolla, jotta voin aloittaa vaunulenkit ja päästä oikeasti ihan vain kävelemään. Koko raskauden ajan olin niin huonossa kunnossa, että päivässä askelia tuli muutama sata. Kaipaan raikasta ilmaa, liikkumista ja sitä tunnetta, että elämä ei pyöri vain kotisohvan ja makkarin välillä.

Lue myös: +5kg raskauskiloja 6 kuukaudessa