Hae
Johanna Tolppola

Vielä yhtenä kappaleena

Täällä sitä ollaan vieläkin yhtenä kappaleena. Omat olot alkavat olemaan sellaisia, että omasta puolesta lapsi voisi saapua jo maailmaan. Edellisessä raskaudessa Theo oli jo näillä viikoilla syntynyt, joten en ihan näin tukalia olotiloja päässyt edes kokemaan. En Theon raskaudessa saanut edes yhtäkään supistusta, mutta viimepäivinä olen saanut kokea mille nekin sitten tuntuvat.

alle viikko vielä yhtenä kappaleena

Ensi viikon tiistaina on sovittu sektio. Eli ei nyt kauhean montaa päivää ole onneksi jäljellä. Tästä huolimatta koko ajan toivon, että synnytys jo käynnistyisi. Jokainen askel on nimittäin ihan tuskaa. En malta odottaa sitä aikaa, että voin kävellä, vaikka sinne jääkaapille ilman mitään kipuja tai vaihtaa asentoa, kun nukun heräämättä kipuun.

Helteet antavat myös ihan oman juttunsa näille viimeisille hetkille, mutta onneksi investoitiin viime kesänä ilmalämpöpumppuun, joten kotona on viileää.

Kuva: Jenna Peltonen

Juuri nyt mietityttää

En oikeastaan pelkää itse sektiota, koska se on kerran jo koettu. Enemmän tällä hetkellä pelottaa, jos nyt loppumetreillä vauvalle sattuisi jotain tai jos leikkauksessa jokin menisikin pieleen. Vauva on ollut normaalia hiljaisempi ja liikelaskentaa oon tehnyt melkein päivittäin, mutta liikkeet on onneksi aina täyttyneet. Eilen myös neuvolassa sydänäänet kuuluivat ihan normaalisti.

Toinen hieman stressaava asia on esikoinen. Hän menee miehen äidille, kun vauva syntyy, mutta en ole ikinä ollut yli vuorokautta näkemättä häntä. Mietityttää miltäköhän hänestä tuntuu ja miten hän ottaa sen, ettei nähdä useampaan päivään. Kaiken lisäksi tuon uuden perheenjäsenen kotiin ja esikoinen ei olekaan enää huomion ainoana keskipisteenä. Nyt nimittäin aina kun puhutaan vauvasta niin esikoinen käy läppäsemässä mua olkapäähän. 😀 Eli varmaan ”tosi” helppoa tulee olemaan ekat viikot.

Toivon todella, että kaikki menee hyvin ja toipuminen lähtisi käyntiin yhtä hyvin kuin viimeksi. Vieläkään ei tunnu yhtään todelliselta, että viimeistään ensi viikolla meillä on taas vauva. Sama juttu oli esikoisen kanssa. Kaikki konkretisoitui vasta kun sain hänet syliini. Luulisi, että toisen kanssa olisi ollut toisin, mutta ihan samalta tuntuu kuin viimeksi.