Hae
Johanna Tolppola

Miten tämä raskaus on eronnut esikoisen raskaudesta

Moni on kysellyt, miten nykyinen raskaus on eronnut esikoisen raskaudesta. Odotin esikoistani vuonna 2017 ja nyt sitten melkein neljä vuotta myöhemmin odotan perheemme toista lasta. Molemmissa raskauksissa lähtötilanne on ollut aivan erilainen, joka toki vaikuttaa varmasti omalta osaltaan paljonkin raskauden fyysisiin oireisiin.

Lähtötilanne 2017 ja 2020

Vuonna 2017 voin sanoa olleeni elämäni kunnossa. Mulla oli taustalla noin neljä vuotta tavoitteellista salia ja olin myös kisannut bikini fitneksessä. 2017 olin todella tyytyväinen fyysiseen itseeni. Tunsin olevani vahva, urheilullinen ja oikeasti hyvässä kunnossa. Olin tuolloin lisännyt salitreenin kylkeen myös mm. spinning-tunteja, joiden koin kasvattavan kuntoani merkittävästi. Söin terveellisesti ja säännöllisesti. Koko paletti oli ns. kunnossa ihan kaikin puolin.

2017, kuukausi ennen kuin tulin raskaaksi.

Kun tulin raskaaksi lokakuussa 2020 oli lähtötilanne aivan eri. En ollut harrastanut säännöllistä urheilua vuosiin. Tai no olin juuri tuolloin syksyllä aloittanut taas treenaamisen muutamana kertana viikossa, mutta ei sitä voi verrata edes samassa lauseessa aikaisempaan urheilulliseen elämään. Painoin noin 10 kg enemmän kuin edellisen raskauden alkaessa ja ruokailutottumukset olivat mitä oli (on mitä on, edelleen).

Nyt näin jälkikäteen ajateltuna harmittaa, etten päässyt esikoisen syntymän jälkeen enää kiinni edes vähän siihen entiseen elämäntyyliin, jossa mulla oli oikeasti hyvä olla niin henkisesti, kuin fyysisesti. Mitään esteitä tälle ei olisi ollut, vaan kyllä ne kaikki ”esteet” oli itsestä kiinni.

2020, kuukausi ennen kuin tulin raskaaksi.

Miten tämä raskaus on eronnut esikoisen raskaudesta

Molemmissa raskauksissa todella paha pahoinvointi alkoi noin viikolla 7. En ole ikinä tiennyt aamupahoinvoinnista, vaan omalla kohdalla kummassakin raskaudessa pahoinvointi oli jatkuvaa. Se kesti läpi päivän ja kuukausia. Oksensin kaiken mitä suuhuni laitoin, jonka takia esikoista odottaessa olin useamman kerran tiputuksessa.

Olisin tarvinnut tiputusta nykyisessä raskaudessa vieläkin enemmän, koska mulla oli myös vatsa sekaisin. Makasin vain kylppärin lattialla ja mietin miten selviän. Ekassa raskaudessa tiputus kohensi oloa, koska se poisti nestehukkaa, mutta ei toki vaikuttanut itse pahoinvointiin. Tässä raskaudessa kärsin pahasta nestehukasta, mutta en päässyt missään vaiheessa tiputukseen, vaikka soitin päivystykseen useita kertoja. Koronan takia mua aina ohjeistettiin, että jos pitää kutsua ambulanssi niin silloin voin tulla, mutta muuten pärjään kotona. En tosiaan juonut lasillistakaan vettä yli 5 kuukauteen. Sain alas ainoastaan hiilihapollisia juomia pienissä erissä.

2017, viikko ennen synnytystä.

Esikoisen raskaudessa pahoinvoinnin päätyttyä noin 6 kk kohdalla alkoivat kamalat liitoskivut. Pystyin kumminkin elämään niiden kanssa, vaikka muistan itkeneeni öisin näitä kipuja. Samat liitoskivut alkoivat myös tässä raskaudessa heti kun pahoinvointi loppui samoihin aikoihin. Nyt liitoskivut ovat olleet vain pahemmat kuin esikoisen kanssa. Vauva on paljon matalammalla, kuin esikoinen oli, jonka takia jokainen liike vihlaisee nivusia ja alavatsaa puukon lailla. Liikkuminen, nukkuminen, aloillaan oleminen eli aivan kaikki on ihan tuskaa.

2021, kuukausi ennen laskettua aikaa.

Eli molemmat raskaudet ovat olleet omalla kohdalla aika vaikeita ja niissä on ollut paljon samaa. Sanoisin silti, että nykyinen raskaus on ollut haastavampi, kuin ensimmäinen. Liekö asiaan vaikuta jollain tavalla myös se, että esikoinen oli poika ja nyt odotan tyttöä. Olen ainakin kuullut, että tyttöraskaudet ovat haasteellisempia, kuin poikaraskaudet.

 

 

Yksi kommentti

  1. Kata kirjoitti:

    Paljon tsemppiä!!❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.