Hae
Johanna Tolppola

Lapsilukumme ei ollut sittenkään täynnä

Moni on varmasti huomannutkin viime viikon uutiseni Instagramissa, jossa paljastin, ettei lapsilukumme ollut sittenkään täynnä. Kiitos vielä kaikille sadoille onnitteluille, joita saimme! <3

Heinäkuussa meitä on neljä – SITTEN LAPSILUKU ON TÄYNNÄ

Osa lukijoista saattaa muistaa miten valittelin väsymystä loppusyksystä ja kävin ihan verikokeissa. Verikokeissa näkyi alhainen ferriittiini, mutta tässä vaiheessa ei mieleeni tullut tehdä raskaustestiä.  Lopulta tein positiivisen raskaustestin, joka tuli kyllä tavallaan aika yllätyksenä. Olen nimittäin aina ajatellut, että Theo jää ainoaksi lapseksi satunnaisia vauvakuumesekuntteja lukuun ottamatta. Silti samaan aikaan alitajuisesti olen kumminkin ajatellut, että mitä jos kokisi äidiksi tulon vielä kerran. Korostettakoon, että kyseessä oli silti todella positiivinen yllätys, vaikka tuleva taas pelotti (lähinnä se pahoinvointi).

Heinäkuussa Theo saa itselleen pikkusiskon, jos siis kaikki menee hyvin. Tämä sivulause taitaa kulkea mukana tälläkin kertaa.

Uskomatonta ajatella, että reilun 2 kuukauden päästä jään kotiin. Uraorientoituneena ihmisenä se on asia, johon mun tulee vielä asennoitua. Tällä hetkellä on miljoona rautaa tulessa ja niin hienoja juttuja tapahtumassa, että seuraavat kuukaudet tulee menemään siivillä.

Elämäni toiset hirveimmät kuukaudet

Kärsin Theon kanssa todella pahasta pahoinvoinnista, joka kesti 4-5 kuukautta ja oli päällä 24 tuntia vuorokaudessa. Olin useasti tiputuksessa asti. Tätä siis tiesin odottaa ja hyvin nopeasti tämä iskikin päälle. Oksentelun lisäksi mulla oli vatsa sekaisin, mitä taas ei ollut Theon kanssa. Oksentelin pahimmillaan yli 15 kertaa päivässä + vessakäynnit.

Makasin usein kylppärin lattialla ja mietin miten hitto olen taas tässä tilanteessa. Ensimmäisten kuukausien aikana painoni putosi 5 kiloa ensimmäisestä neuvolakäynnistä. Soitin usein päivystykseen, neuvolaan, terveysneuvontaan, you name it. Koronatilanteesta johtuen jokaisessa paikassa sanottiin, että sitten kun en pärjää kotona saan tulla tiputukseen. Mulle tämä tarkoitti sitä, että sitten pääsen sinne, kun joudun soittamaan itselleni ambulanssin.

Juttelin tästä myöhemmin omalla neuvolakäynnillä, kun raskautta oli jo takana 4 kuukautta. Sieltä sain vahvan viestin, että minun olisi tullut mennä tiputukseen. Olin niin heikkona, että mua huimasi ja huulet oli aivan rohtuneet. Vasta neljän kuukauden jälkeen pystyin juomaan lasillisen vettä, josta oli taukoa kuukausia. Ainoa asia mitä pystyin juomaan, oli limu ja sitäkin pieniä huikkia. Mehujäätelöä yritin välillä imeskellä, mutta senkin oksensin aina kaaressa.

Työt pystyin hoitamaan etänä. Onneksi! Palaverien ja työnteon ohella sinnittelin vain olon kanssa. Theo ei onneksi säikähtänyt oksentelua, vaan tuli useasti silittämään selästä ja antamaan paperia.

Nyt olen voinut paremmin muutamia viikkoja. On ollut ihana juoda vettä ja syödä!

Tällaisia uutisia nyt täällä bloginkin puolella! <3 

Seuraa somessa: @johannatolppola