Hae
Johanna Tolppola

Fiilikset treenaamisen aloittamisesta entisenä kilpaurheilijana

Treenaamisen aloitus on monelle vaikeaa pitkän tauon jälkeen. Kuulun itse samaan kategoriaan. Kun jokin rutiini muuttuu / jää pois arjesta, on se taas oma hommansa saada osaksi päivä- ja arkirytmiä. Nyt olen siinä pisteessä, että liikunnan on vain pakko tulla osaksi elämää niin fyysisistä kuin psyykkisistä syistä. Kaipaan sitä tunnetta, mitä liikunta tuo.

Kuva vuodelta 2017.

 Kolme vuotta taukoa aktiivisesta treenaamisesta

Uskomatonta sanoa tämä ääneen, mutta siitä tosiaan on yli kolme vuotta, kun olen treenannut aktiivisesti. Ennen kun aloitin odottamaan Theoa, kävin salilla 4 kertaa viikossa ja tämän lisäksi tein lenkkejä tai kävin spinningissä useamman kerran viikossa.

2017 alkuvuosi oli aikaa, milloin itsestä tuntui pitkästä aikaa siltä, että kroppa toimii hyvin ja sain kovia tuloksia salilla. Koin olevani elämäni kunnossa. Olin kamppaillut useamman vuoden aineenvaihduntani kanssa vuoden 2014 bikini Fitness -kisojen jälkeen.

Kuva kisoista 2014.

Vuodet 2013-2017 (alkuvuosi) elin todella kurinalaista elämää, jossa arjen keskiössä oli treenit ja tarkka ruokavalio. Kaikki kumminkin muuttui, kun rupesin odottamaan Theoa, Kärsin pahasta raskausajan pahoinvoinnista, jonka takia olin useamman kerran tiputuksessa. Tätä kesti yli puoli vuotta. Kun pääsin eroon pahoinvoinnista, alkoi niin kovat liitoskivut, että pelkkä oleminen teki tuskaa.

Theon synnyttyä olin varma, että pääsen takaisin treenaamaan, mutta sektiosta toipumiseen meni oma aikansa ja sitten se vain jäi kaiken sen vauvakuplan keskellä.

Pääsin raskauskiloista eroon Theon rintaruokinnalla. Imettämisen lopetettua painoin vähemmän, kuin ennen raskautta. Imettämisen lopetin reilu vuosi sitten ihan kokonaan, josta seurasi pikkuhiljaa painon nouseminen. Nyt paino on noussut siitä noin 9 kg, jotka ehdottomasti haluan pois.

Kuva maaliskuulta 2017. Odotin jo Theoa.

Fiilikset treenaamisen aloittamisesta entisenä kilpaurheilijana

Tuntuu, että olen kuin varjo entisestä. Olen käynyt nyt muutaman kerran mun vanhalla kotisalilla, joka oli kuin toinen koti jossain vaiheessa. Ennen tunsin sieltä melkein kaikki ja salin yhteishenki oli hyvä. Nyt salilla peilistä katsoo henkilö, jota en meinaa tunnistaa muiden tuntemattomien ihmisten lisäksi. Eihän se hyvältä tunnu. Minne nämä kolme vuotta meni? Monien vuosien kova työ on mennyt vessan pöntöstä alas ja tässä taas aloitetaan melkein nollasta.

En kumminkaan ole ihminen, joka velloo menneessä, vaan taas kerran on vain hyväksyttävä tilanne ja mennä eteenpäin. Eilinen salitreeni tuntuu kropassa ja tekee hyvää henkisesti; tunne, että on tehnyt jotain. Tällä viikolla olen myös saanut normaalit ateriarytmit takaisin eli 5 ateriaa päivässä. Suklaatkin ovat jääneet kauppaan. 😀 Tästä se taas lähtee!

Lue myös: Perheloma Naantalissa

2 kommenttia

  1. Siiri kirjoitti:

    Vähän samanlaiset fiilikset. Itsellä vauva tosin vasta puoli vuotias ja salitaukoa vuoden verran (hankala raskaus liikuntakieltoineen). Nyt yrittänyt taas käydä salilla, mutta melko pahalta on tuntunut niin henkisesti kuin fyysisestikin 😀 Se painaa kun joutuu aloittamaan lähes nollasta ja kun oma ulkonäkö ei viehätä ja siinä salilla vieressä treenaa jotku parikymppiset täysin tikissä olevat muikkelit 😉 Eilen tästä keskustelin miehen kanssa ja totesin, että täytyy ajatella että ne ei oo edellisyönä heränny viittä kertaa vauvan kanssa eikä varsinkaan synnyttänyt sitä vauvaa.

    Mutta kyllä tämä tästä iloksi muuttuu, vaikka just nyt siltä tunnu, kun reisilihakset on täysin tiltissä eilisistä (pelkällä kepillä…) tehdyistä kyykyistä 😅

  2. Ninni kirjoitti:

    Miten aiot nyt jatkossa treenata? Voitko tehdä pitkästä aikaa ruokapostaus? Eli mitä syöt vaikka muutaman päivän ajan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *